K: Mikä on ryhmän tarkoitus?
V: Siitä kiistellään jatkuvasti. Käytännössä se toimii ruotsin
opetusta vastustavien fanaatikkojen aitauksena, jotta he eivät
tunkeutuisi muihin ryhmiin häiritsemään. Tätäkään tarkoitusta ryhmä ei
täytä kovin hyvin.
K: Mitä tarkoittaa "pakkoruotsi"?
V: Suomenruotsalaisten oikeutta puhua isänmaassaan äidinkieltään, ja
suomenkielisten oikeutta lukea koulussa ruotsia mahdollisesti kieltä
vastustavien vanhempiensa mahtikäskystä välittämättä.
K: Mitä tarkoittaa "ryyti"?
V: Hysteeristä ruotsin kielen vastustajaa, joka vaatii ilman asiallisia perusteita ruotsin kielen opetusta lakkautettavaksi. Nimi tulee Jyväskylän yliopiston palveluksessa toimivan Jarmo Ryydin nimestä.
K: Miksi "pakkoruotsia" vastustetaan?
V: Koska ruotsinkieliset tiedotusvälineet eivät ole yksi yhteen
riippuvaisia samoista taloudellisen vallan keskittymistä kuin
suomenkieliset, niissä voidaan usein kertoa se, mistä suomenkielisissä
vaietaan (tietenkin myös päinvastoin). Ennen kaikkea 1990-luvulla
suomenkielisellä puolella hyväksytyksi noussut autoritäärinen
oikeistolainen ajattelutapa, joka esimerkiksi monissa suomenkielisissä
maakuntalehdissä on noussut määrääväksi ja tosiasiallista sensuuria
ohjaavaksi ideologiaksi, ei ole ruotsinkielisellä puolella niin
hallitsevassa asemassa. Tästä syystä ajattelutavan kannattajat
pyrkivät rajoittamaan suomenkielisten lasten ajattelunvapautta
sensuroimalla pois ruotsin kielen - ja sen mukana suomenruotsalaiset
tiedotusvälineet - heidän ulottuviltaan.
K: Onko "pakkoruotsia" vastaan olemassa asiallisia argumentteja?
V: Voi ollakin. Tähän mennessä niitä ei ole täällä näkynyt.
K: Argumentoivatko "pakkoruotsin" vastustajat yleensä asiallisesti ja
tasapuolisten sääntöjen mukaan?
V: Eivät. Poikkeuksetta he vaativat omille argumenteilleen
etuoikeuksia eivätkä keskustele tasapuolisesti. Jos heidän
vastustajansa koettavat puolustaa ruotsia historiallisin argumentein,
"pakkoruotsin" vastustajat julistavat, että historialla
argumentoiminen ei ole asiallista, kun puhutaan tämän päivän
tilanteesta. Tämä ei kuitenkaan estä heitä vetoamasta itse historiaan
- myyttiseen "suomalaisuuden sortoon", jota "ruotsalaisuus" on
harjoittanut. Jos taas heidän vastustajansa vetoavat ruotsista
koituneisiin henkilökohtaisiin hyötyihin, "pakkoruotsin" vastustajat
julistavat asianomaisen epäisänmaalliseksi, itsekkääksi hyötyjäksi,
jolle historia ja periaatteet eivät merkitse mitään - tämä ei
tietenkään estä heitä itse vetoamasta omatekoisiin numeroihin ja
laskelmiin todisteena ruotsin kielen "hyödyttömyydestä".
K: Mikä on "pakkoruotsin" vastustajien perusvirhe?
V: Se lienee heidän taipumuksensa tarkastella asiaa "ruotsalaisuuden"
ja "suomalaisuuden" välisenä konfliktina. "Ruotsalaisuuden" piiriin
kuuluvat Ruotsi ja suomenruotsalaiset, "suomalaisuutta" edustavat
kaikki suomea puhuvat ihmiset, sikäli kuin he hyväksyvät
"pakkoruotsin" vastustajat ideologiseksi etujoukokseen. Näistä
kahdesta myyttisestä käsitteestä puhutaan ikään kuin ne olisivat
yhteensopimattomia ja terävärajaisia ja ikään kuin niillä olisi oma
tahto. Suomen valtio, sen lait ja yhteiskunnallinen todellisuus sekä
suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin yhteiset piirteet ja
keskinäinen sekoittuminen eivät oikeastaan merkitse heille yhtään
mitään heidän karismaattisissa ja omavaltaisissa yrityksissään
määritellä "suomalaisuuden" ja "ruotsalaisuuden" rajat valtioista ja
yhteiskunnasta riippumattomina.
K: Miksi "pakkoruotsin" vastustajat ovat epädemokraattisia?
V: Heidän epädemokraattisuutensa on siinä, että he näkevät vähemmistöt
aina jonkinlaisena sisäisenä vihollisena tai kerjäläisenä, joka ei ole
eikä saa olla oman elämänsä subjekti, vaan jota enemmistö tykönänsä
päättää "kohdella" milloin mitenkin. Kuitenkin jokainen meistä kuuluu
ainakin jossain elämänsä vaiheessa johonkin vähemmistöön, joka joutuu
anomaan virkakunnalta asioidensa käsittelyä normaalista poikkeavassa,
vähemmistön erityiset tarpeet huomioonottavassa järjestyksessä.
Esimerkiksi se, jolla on liikuntavamma, tarvitsee valtion kustantaman
pyörätuolin. "Pakkoruotsin" vastustajien mielestä kaikkien on
kuitenkin mentävä jalan portaista, ja invalidiluiskan sekä pyörätuolin
järjestäminen vammaiselle on "epäoikeudenmukainen etuoikeus".
On merkillepantavaa, että "pakkoruotsin" vastustajat näkevät kaikki erimieliset - myös ne, jotka kannattavat vapaaehtoista ruotsin opetusta maltillisemmassa hengessä - "suomalaisten" tai "suomalaisuuden" geneerisinä ja parantumattomina vastustajina, eivät potentiaalisina liittolaisina, jotka voitaisiin asiallisella taivuttelulla käännyttää. Itseään he sitä vastoin pitävät jonkinlaisina suomalaisuuden portinvartijoina, joilla on yksinoikeus määritellä omavaltaisesti, mitä suomalaisuus on. Kukaan ei ole antanut heille tällaista mandaattia demokraattisessa järjestyksessä, kaikkein vähiten Suomen kansa, ja on varsin selvää, että jos he pääsisivät ruotsin kielestä eroon, he löytäisivät kyllä jotain muuta "epäsuomalaista", jonka haluaisivat tuhota. Tämän takia ns. "pakkoruotsin" vastustajat eivät ole uhka vain ruotsinkielisille, vaan koko kansan vapaudelle ja viime kädessä hengelle.
K: Mistä lähtökohdista voitaisiin käydä asiallista keskustelua "pakkoruotsin" asemasta?
V: Oikeat lähtökohdat olisivat esimerkiksi
ruotsinopetuksen todelliset kustannukset, keskimääräisen kouluaineen
opettamisen todelliset kustannukset, tilastotiedot siitä, kuinka
levinnyttä ruotsin osaaminen todella on peruskoulun käyneissä
ikäluokissa sekä tiedot siitä, kuinka moni hyvän ruotsintaidon
hankkinut on ammatillisista tai henkilökohtaisista syistä saanut
tyydytystä taidostaan. Vastaavat selvitykset tulisi tehdä muista
kouluaineista. Vain näin voidaan selvittää, onko ruotsi epätavallisen
paljon vihatumpi tai tarpeettomampi aine kuin kaikki muut aineet.
Selvityksen laatiminen tulisi tietenkin uskoa riippumattomalle
elimelle, johon Suomalaisuuden liitolla ei olisi osaa eikä arpaa.
Kansainvälinen komissio ilman Suomen, Ruotsin tai suomenruotsalaisten
edustajia olisi hyvä idea. Siihen tulisi toki ottaa mukaan Euroopan
vähemmistökielten tuntijoita ja kielivähemmistöjen edustajia.
Olisi myös aiheellista tutkia Suomalaisuuden liiton
julkisuuskampanjojen korrelaatio ruotsin epäsuosion heilahduksiin.