Tyypillinen "pakkoruotsin" vastustaja - kutsukaamme häntä vaikkapa nimellä "Juuso" - on opiskellut tietokoneohjelmointia 80-luvulla, kun joka nurkassa selitettiin, kuinka tärkeää se on ja kuinka se on avain tulevaisuuteen. 80-luvulla Juuso oli kysytty ammattilainen, jota kaikki ylistivät ja kehuivat. Noita kulta-aikoja Juuso muistelee vieläkin, nelikymppisenä, ja on sisällyttänyt nettisivuilleen niinä aikoina kuulemiaan kehuja - kun hänellä ei enää aikoihin ole ollut sen parempia työtodistuksia.
Koska Juuso antoi 80-luvun tietokoneintoilun viedä mukanaan, hän ei viitsinyt edes oppivelvollisuuskoulussa vaivautua oppimaan mitään muuta kuin tulevaan kapeaan erikoisalaansa liittyviä aineita. Juuso ei siis osaa muita kieliä kuin ammattienglantia, eikä hänellä sanottavaa yleissivistystä ole muutenkaan: hänen lempikirjailijansa on luultavasti Robert "Rrraagh" Heinlein. Eipä Juuso ole hankkinut elämää eikä perustanut perhettäkään: hän on tylsä tyyppi, josta kukaan ei ole kiinnostunut.
90-luvulla Juuso tippui työelämästä. Miksi? Koska hän uskoi 80-luvulla hankkimansa koulutuksen riittävän. Niin kauan kuin se riitti, hän oli ihailtu ammattilainen. Mutta ala on muuttunut niin nopeasti, ja kilpailu on mennyt niin kovaksi, että hän muuttui käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä arvostetusta ammattilaisesta historian roskatynnyrissä muhivaksi raakiksi.
Nyt Juuso huomaa, että olisi ehkä sittenkin kannattanut hankkia monipuolisempi yleissivistys, erityisesti muiden kielten kuin sen kaikkien jo sujuvasti taitaman englannin taidosta olisi hyötyä niissä hanttihommissa, joita hänen alallaan ehkä vielä olisi tarjottavana hänenlaiselleen raakille. Mutta hänen ylpeytensä ei anna periksi kyseenalaistaa hänen nuorena nörttinä tekemiään ratkaisuja. Päin vastoin: Juuso käyttää koko elämänsä siihen, että hän yrittää selittää pois ammatinvalintamokansa ja saada maailman tajuamaan, että maailma on väärässä eikä hän. Kun hänelle sanotaan, että sitä ruotsia kannattaisi työnsaannin kannalta osata, hän osaa vain rääkyä, että maailma on epäoikeudenmukainen, koska se vaatii jonkin sellaisen osaamista, mitä hän ei nuorena viitsinyt opetella. Kyllä se on niin VÄÄÄÄÄRIN! Yhyy! Kun hänelle sanotaan, että jotain muitakin kieliä kannattaisi osata kuin englantia, hän on liian laiska tai tyhmä elvyttämään sitä huonoa saksaansa, saati tunnustamaan mokanneensa, kun ei aikoinaan opetellut sitä jo koulussa kunnolla. Ehei. Syy ei koskaan ole hänessä itsessään eikä hänen itsensä ahkeruudella korjattavissa, vaan syytä haetaan aina siitä PAKKORUOTSISTA! Kaikki olisi reilassa, palkka juoksisi, pimppaa piisaisi ja pemari olisi autotallissa, jollei kauhea PAKKORUOTSI olisi pilannut Juuson elämää.
Mitä tästä opimme? Henkilöt, jotka valmistuvat muodikkaan alan huippuosaajiksi ja laiminlyövät sen takia monipuolisten yleistietojen hankkimisen, eivät oikeasti ole mitään huippuosaajia, vaan kertakäyttöisiä fakki-idiootteja, ja on koulutuspoliittisesti ehdottoman väärä linjaus ruveta muuttamaan koulua heidän kuviteltujen tarpeittensa mukaiseksi. Pikku-Juuso ei oikeasti ole lahjakas - hän on presiis yhtä lahjaton kuin se urheilutähti joka ei osaa muuta kuin urheilla, ja häntä voidaan pitää samantyyppisenä koulutuslaitoksen epäonnistumana kuin niitä syrjäytyneitä, jotka pärjäsivät ojankaivajina, kunnes ojankaivuu koneellistettiin ja heiltä meni ammatti.
Henkilö, joka suppean tietokone-, matematiikka- tai luonnontiedeinnostuksen elähdyttämänä laiminlyö esim. ruotsin kielen kaltaisten yleistietojen omaksumisen, on tietoyhteiskunnan ojankaivaja, ja on ehdottoman turmiollista väittää, että koulutuslaitosta pitäisi muokata näiden ojankaivajien pärjäämistä helpottavaan suuntaan. Päin vastoin. On täysin legitiimiä ja jopa suotavaa vaatia hyviä ruotsin tms. yleissivistävien aineiden arvosanoja tietoyhteiskunnan "ojankaivajakouluihin" pyrkijöiltä ja jättää rannalle ne pikku-Juusot, jotka ovat loistavia "ojankaivuussa", mutteivät osaa mitään muuta. On heidän omaksi parhaakseen pakottaa heidät ymmärtämään, että elämä ei ole pelkkää "ojankaivuuta", sillä jos "ojankaivuu" ammattina rationalisoidaan pois alta - mikä on varsin todennäköistä kaikkien niiden muotiammattien kohdalla, joita markkinoidaan "tulevaisuuden ammattina", koska uusien ammattien kohdalla toimenkuva ei ole vielä hahmottunut lopulliseen muotoonsa - heille on hyötyä yleissivistyksestä, myös ruotsin taidosta, heidän hankkiessaan uutta ammattia.
Pikku-Juuson ja muiden samanlaisten kapea-alaisten "huippuosaajien" kohdalla on muistettava, että on olemassa henkilöitä, jotka osaavat yhden asian - esimerkiksi musiikin, shakkipelin ja matematiikan - todella hyvin eivätkä tajua yhtään mitään yhtään mistään muusta. Tällaiset henkilöt eivät ole arvostettuja neroja, vaan laitokseen pantavia idiootteja - heistä käytetään yleensä ranskankielistä termiä idiot savant, osaava idiootti. Juuri kapea-alaisen osaamisensa vuoksi nämä henkilöt ovat normaaliin elämään soveltumattomia vammaisia, ja tietoyhteiskunnassa, joka kehittyy yhä enemmän elämänpituisen oppimisen suuntaan, idiot savant on kaikkein virheellisin kuviteltavissa oleva kasvatus- ja koulutustavoite.