Laatinut Panu Petteri Höglund
Palaa tästä Venäjä-hakemiston pääsivulle.
Iivana IV Julma, ven. Ivan Groznyj, oikeastaan "Ivan Uhkaava" tai "Ivan Ankara", lännessä tunnettu myös "Iivana Kauheana" (Iwan der Schreckliche, Ivan the Terrible): tsaari, hallitsi vuosina 1538-84. Iivana Julma kävi 1550-luvulla voitokkaat sodat kahta tataarien kaanikuntaa, Kazania ja Astrahania, vastaan ja liitti ne valtakuntansa alueisiin; tataarien viimeiseksi tukikohdaksi jäi tällöin Krim, joka oli Turkin sulttaanin suojeluksessa. Iivana kävi sotia myös lännessä, muttei yltänyt näin merkittäviin valloituksiin. Nujertaakseen aatelisten pajarien vallan Iivana antoi henkilökohtaisen henkivartija- ja virkakuntansa, opritshnikien, haltuun tietyt alueet valtakunnastaan, joissa nämä sitten taistelivat julmasti pajareita vastaan ja pyrkvät nitistämään kaiken itsevaltiaan vastaisen liikehdinnän. Opritshnikien julmuudet aiheuttivat suuria pakolais- ja muuttoliikkeitä ja autioittivat valtakuntaa. Iivana antoi myös armeijansa hyökätä perinteisesti itsenäiseen ja itsepäiseen Novgorodiin kuin viholliskaupunkiin. Iivana Julman julmuus ilmeni myös arkielämässä: hän oli ailahtelevainen, ilmeisen maanis-depressiivinen mies, joka raivokohtaustensa välillä vaipui uskonnollissävyiseen katumustyöhön ja häpeään; ja pari vuotta ennen kuolemaansa hän tappoi poikansa ja kruununperijänsä erään hulluuskohtauksensa aikana.
Il'f ja Petrov, oikeilta nimiltään Ilja Arnol'dovitsh Feinsilber ("Il'f") ja Jevgenij Petrovitsh Katajev ("Petrov") olivat pahkasikamaista huumoria harjoittanut kirjailija- ja pakinoitsijaparivaljakko, joiden satiiriset lehtikirjoitukset ja kirjat nauttivat suurta kansansuosiota 1920- ja 30-luvuilla: merkittävin ja vielä luettukin romaani Kaksitoista tuolia/Dvenadtsat stul'ev oli vain pieni osa heidän tuotannostaan. (Itse asiassa Pahkasian luoja Markku Paretskoi on pariinkin otteeseen tunnustanut olevansa velkaa Il'fille ja Petroville!) Il'fin ja Petrovin romaani on kaiken muun ohessa myös nokkela aikansa elämäntyylin kuva, ja vaikka varsinainen yhteiskuntakritiikki ei Stalinin ajan oloissa ollutkaan mahdollista, esim. neuvostoajan uuskieli saa roiman osansa pilkanteosta.
Kaksikosta Il'f, tyly ja kyyninen aforistikko, oli se varsinainen satiirikko; lempeämpi humoristi ja tarinaniskijä Petrov täydensi hänet suurten lukijajoukkojen maulle sopivalla tavalla. Parivaljakon kirjallinen tuotanto loppui tuberkuloosia poteneen Il'fin menehtymiseen vuonna 1937.