|
Koon Irvikuva 09.08.05 - 24.05.06 (muistoteksti tulossa)
Koon Irvikuva, ”Riku” on luonteeltaan niin kuin ulkonäöstä voisi kuvitellakin, hiukan vilkas, mutta hallittavissa oleva ori. Kapasiteettia Rikulta löytyy ja haluakin tehdä kaikki hienosti. Riku tekee kaiken mihin ryhtyy kunnolla ja hienosti loppuun asti, kunhan vain hänet saa tekemään jotain. Rikun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja varsinkin uusiin hevosiin. Ori ei varsinaisesti ole yhden ihmisen poni, mutta voisi sanoa, että Riku on ”hyvien tyyppien” poni. Tämä herra on joka tapauksessa erittäin ihmisystävällinen, vaikka hiukan arasteleekin uusia tuttavuuksia. ne ihmiset, joita Riku ei tunne ja jotka tulevat orin lähelle ripeästi takaa tai edestä, saattaa Riku kääntää peräpäänsä ja uhkailla potkaisevansa takajalkoja nostelemalla. Herra ei kuitenkaan tee mitään, millä loukkaisi ihmistä, poni vain uhkailee. Varmin lähestymiskeino on kävellä sivulta päätä kohti, niin, että Riku ei voi olla huomaamatta lähestyvää ihmistä. Rikun on saatava haistella ja tökkiä ihmistä, ennen kuin antaa sen kiivetä selkäänsä tai aloittaa harjausta. Hoidettaessa tältä orilta eivät ässät hihasta meinaa loppua sitten millään. Miltei kaikkia keinoja on hoidettaessa kokeiltu, mutta parhaaksi silti on todettu perinteinen sitominen kiinni molemmilta sivuilta. Takapää Rikulla heiluu kuitenkin vilkkaasti puolelta toiselle ja siksi lautasia sekä takajalkoja onkin erittäin haastavaa harjata tai putsata. Raippa on tehokas keino hetken aikaa, kunnes ponia ei sekään estä. Jos Rikua kauan huiskii raipalla, kun se seisoo karsinassaan tai tallin käytävällä, alkaa ori potkia karsinan seiniä tai käytävällä ollessaan ilmaa. Riku antaa harjata joka paikasta, jos vain hoitaja siihen pystyy orin kurissa pitämisen ohella. Kuolaimia Riku ei ota suuhun, elleivät ne ole todella hyvin lämmitetty, silloinkin tosin hiukan vaivalloisesti. Suupielestä kutittamalla aukeaa suu kätevästi, mutta ellei hoitaja ole riittävän nopea liikkeissään ja laita niskahihnaa nopeasti orin korvien taakse, on Riku saanut jo kielellään kuolaimet ulos suusta. Satula ponille on helppo laittaa, noin metrin korkuinen kun on. Vyön kiristys ei ole pojalle mieleen, niin kuin ei hoitaessa miltei mikään muukaan. Hoitaja saa sietää pullistelua ja varusteiden laittaminen kannattaakin aloittaa hyvissä ajoin, jos satulavyön kanssa ilmenee suurempia ongelmia. Riku on helppo loimittaa ja loimituksen ajan poni malttaakin seistä hetken paikoillaan. Loimen remmit saa kätevästi kiinni Rikun seistessä upeasti paikoillaan, mutta kun viimeinen hihna on kiinni, ei sitä pidättele enää mikään. Se ei ymmärrä, että loimen voi laittaa vaikka ei oltaisikaan menossa ulos. Hoitaessa Riku on siis kaikin puolin erittäin shetlanninponimainen ja vilkas ori. Ratsastettaessa Rikulta löytyy kapasiteettia niin este- kuin kouluradoillekin. Riku on reipas ja eteenpäinpyrkivä ilopilleri. joka sopii huumorintajuiselle ratsastajalle harrastuskäyttöön, mutta ratsastuksen tosissaan ottavien kanssa sujuvat Rikulta kisatkin. Herralta sujuvat niin kiemurat kuin ponnistuksetkin, mutta intoa Rikulta löytyy enemmän esteradoille. Esteillä Riku saa näyttää ja tehdä kaikkensa. Kukapa ei siitä nauttisi? Riku kaipaa rauhallista ratsastajaa, joka tietää mitä poniltaan haluaa ja osaa myös näyttää sen selkein avuin Rikulle. Aloittelijoista Riku ei ole moksiskaan, vaan käyttäytyy niille kuin muillekin ratsastajille, jos ratsastaja ei selässä mitään tee, niin Riku ymmärtää sen niin, että hänenkään ei tarvitse jalkaansa liikauttaa. Kaiken tasoiset ratsastajat käyvät, mutta Riku käyttäytyy ratsastajia kohtaan juuri niin kuin ratsastaja pyytää. Jos ratsastaja ei pyydä mitään, ei Rikukaan tee mitään. Jos ratsastaja potkii herraa kylkiin, on ilmiselvää, ettei ratsastaja siellä selässä enää kohta ole potkimassa. Ponille riittävät varovaiset avut, niin suuhun kuin kylkiinkin ja ylireagoi todella voimakkaisiin apuihin rajusti. Siirtymiset sujuvat ponilta ongelmitta, eikä sen kanssa tarvitse ujostella nopeampiakaan askellajeja. Laukassakin Riku etenee upeasti, eikä yritä mitään ratsastajalle vaarallista. Väärien apujen sattuessa väärässä paikassa on kokeneemmankin ratsastajan oltava varuillaan, sillä Riku ei sääli hänen mielestään väärin käyttäytyvää ratsastajaa tipan tippaa. Maastoillessa Riku on hiukan varovaisempi kuin kentällä ja katselee uteliaasti kaikkea liikkuvaa. Reippaammissa askellajeissa on ratsastajan syytä keskittyä todenteolla ratsastukseen, sillä poni ei ole helppo tapaus. Herra saattaa yllättäen pinkaista kiitolaukkaa kotitallia kohti tai säikähtää mitättömintäkin asiaa. Esteillä Riku pysyy rauhallisena ja keskittyy tekemiseensä. Esteradalla Riku ei ole niin tarkka ratsastajan avuista kuin kentällä muuten, vaan menee puoliksi aivan oman mielipiteensä vietävänä. Ratana Riku hyppää 70cm. Koulukiemurat eivät ole niinkään Rikun alaa, vaikka kouluradoillakin taidot riittävät Helppoon B:hen asti. Joskus tulee ratsastajalle yllätyksenä vaativimpiakin kiemuroita, mutta ratana vaikeammat luokat eivät kuitenkaan luonnistu. Ajettaessa Rikulta löytyy hyvin pitkälti samoja luonteenpiirteitä kuin ratsastettaessa. Poni on menossa reippaasti eteenpäin koko ajan. Ääniavut, niin maiskautukset kuin Rikulle tutut käskytkin ”ravi”, ”laukka” ja ”pruut” menevät myös ajettaessa hyvin perille. Kaikissa askellajeissa Rikun kanssa selviää hyvin. Metkut ovat orilta unohtuneet karsinaan ja ajaja voi keskittyä muuhunkin kuin Rikun hallitsemiseen. Kapasiteettia ponilta löytyy myös ajaessa, eli Riku on oikea monilahjakkuus ja haluaakin tehdä kaiken hyvin. Eteenpäinpyrkimystä Rikulta löytyy hiukan liiankin kanssa, mutta hidastavat ääniavut toimivat loistavasti puolipidätteenä ajettaessa. SUKUTAULU
SUKUSELVITYS Koon Irvikuvan suku on jokseenkin harvinainen ja näin kivan näköinen jälkikasvua ajatellen. Rikun vanhemmat ovat molemmat menestyineitä niin näyttelyissä, esteillä ja koulussa, joten edellytyksiä on vaikka minne. Rikun isä on suloinen musta oripoika. Se on kilpaillut pääasiassa esteillä ja näytelyissä. Muutama osallistuminen agilityyn ja valjakkoajoonkin näkyy sivuilla. Isänisä on hellyyttävä, valkoinen minishetlanninponi, jonka suku on ulkomailta ja siksi harvinainen. Isänisänisä oli musta shettis, joka kilpaili pääasiassa valjakkoajoa. Isänisänemä oli tallin maskotti, eikä kilpaillut juuri ollenkaan. Isänemä on kaunis ulkomaantuonti, joka kisaa sekä koulua että esteitä. Isänemänisä on musta, nykyisin ruuna, maalta. Se on kilpaillut paljon helpon tason ratoja. Emänemä on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja värityskin on hauska mustankirjava. Rikun emä on kaunis ja elegantti, jonka huomaa myös näyttelytuloksista. Nyt kantakirjauksessa oleva tamma on tämän lisäksi palkittu myös Ch -arvonimellä. Se on kilpaillut tasaisesti kaikissa lajeissa, mukaanlukien myös poniagility. Emänisä on hieno musta ori, joka toimii nyt pääasiassa siitoskäytössä. Emänisänisä on kantakirjattu, Englannissa kilpaillut menestykäs tummaruunikko ori. Rikun emänemä kaunis kimo, joka toimi tuntihevosena ja kilpaili pääosin esteillä. Emänemänisä, myöskin kimo kilpaili lähes nimenomaan näyttelyissä, muttei koskaan päässyt kantakirjaan asti. Emänemänemä oli kantakirjattu läsipäinen tamma, joka kilpaili hyvin aktiivisesti valjakossa. |