Englantilaisilta ei ollut suinkaan jäänyt huomiotta, miten keskeistä roolia iirin kielen liitto nyttemmin näytteli Irlannin vapaustaistelussa. Kiertävien agitaattorien ja opettajien työtä ryhdyttiin vaikeuttamaan. Samanaikaisesti englanninkielinen nationalistinen propagandamateriaali levisi iirinkielisille alueille. Kuten aikoinaan irlantilaisten suuri oikeustaistelija 1800-luvulla, Daniel O'Connell (Domhnall Ó Conaill), joka itse puhui iiriä äidinkielenään ja jonka täti Eibhlín Dhubh Ní Chonaill jäi iirinkielisen kirjallisuuden historiaan itkuvirrellään, myös 1900-luvun kansallismieliset laativat propagandansa yksinomaan englanniksi, sielläkin missä väestö ymmärsi paremmin iiriä. O'Connellin massakokoukset, joissa vapauttaja puhui iirinkielisten ummikoiden laumoille yksinomaan englanniksi, olivat kiihdyttäneet melkoisesti iirinkielisten englantilaistumista 1800-luvulla, kun he olivat saaneet kuulla omallakin puolellaan olleen poliitikon puhuvan hienojen herrojen kieltä. Eikä mikään tuntunut muuttuneen niistä ajoista. Koko itsenäisyystaistelu oli omiaan englantilaistamaan ja englanninkielistämään elämää sielläkin, missä iiri oli siihen asti vallinnut yksinomaisena.
Joulukuussa 1918 pidettiin vaalit, ja Sinn Féin voitti parlamentaariset nationalistit kyllin murskaavasti perustaakseen oman päätösvaltaisen parlamentin, Dáil Éireannin. Huhtikuussa 1919 valittu hallitus koostui kokonaisuudessaan Conradh na Gaeilgen veteraaneista maatalousministeriä lukuunottamatta. Iirin kielen liiton ympärillä pyöri koko Irlannin vallankumouksellinen hallitus. Ensimmäisessä Dáilissa käytettiinkin jonkin verran iiriä, mutta ennen kaikkea osana seremoniajärjestystä: muodolliset standardifraasit lausuttiin iiriksi, vakava väittely käytiin pääasiassa englannin kielellä.
Samana päivänä kun Dáil kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa, alkoivat vihollisuudet brittien ja irlantilaisten välillä, kun Irlannin vapaaehtoisiin - tai voitaneen sanoa: IRA:han - kuulunut joukko-osasto surmasi kaksi Kuninkaallisen Irlannin konstaapelikunnan (RIC) poliisia Soloheadbegissä (An tSulchóid Bheag) Tipperaryn (Tiobraid Árann) kreivikunnassa. IRA:n puolella oli totta kai useita iirinkielisyysliikkeen veteraaneja, plutoonaa johti vanha timire. Alkoi sissisota, jota englantilaiset vuonna 1920 koettivat saada loppumaan tuomalla maahan "mustiksi ja nahanruskeiksi" kutsuttuja lisäkonstaapeleja. Winston Churchill, joka tunnetusti oli ylisanaretoriikan luonnonlahjakkuus, kehua retosti näitä miehiä Englannin sankarilliseksi parhaimmistoksi; irlantilaiset puolestaan totesivat heidät laumaksi rähisijöitä, jotka pystyivät vain terrorisoimaan, tappamaan ja pahoinpitelemään siviilejä sekä polttamaan kouluja, mutta olivat jokseenkin avuttomia IRA:n sissejä vastaan. Conradh na Gaeilgen iirinopettajia he uskalsivat sentään vetää turpiin; ja missä vain iirinkielinen nimikyltti näkyi, sen nämä "poliisit" kiskoivat alas, särkivätpä usein koko rakennuksenkin. Conradh na Gaeilge -järjestön englantilaiset olivat julistaneet laittomaksi jo vuonna 1919: konstaapelien tihutöille oli sikäli olemassa asialliset perusteet.
Englantilaisten kanssa tehtiin sitten rauha, mutta koska rauhansopimus jätti Irlannin osaksi imperiumia - se sai saman aseman kuin Kanada - ja teki Pohjois-Irlannista erillisen alueen, huomattava osa IRA:ta kieltäytyi asettumasta sopimuksen taakse. Syttyi sisällissota vastaperustetun vapaavaltion joukkojen ja IRA:n välille. Tosin Michael Collinsin vapaavaltion miehet ja IRA yrittivät vielä sisällissodan alettuakin yhteistuumin horjuttaa Pohjois-Irlannin valtiota; mutta etelämpänä veljessota oli katkera ja julma eikä paljoa jäänyt jälkeen Suomen kansalaissodasta. Eritoten Kerryn kreivikunnasta (Ciarraí) kuului hiuksianostattavia huhuja silpomisista, terrorimurhista ja kuohitsemisista, eikä laillinen hallitus täälläkään välttämättä ollut se vähemmän armoton osapuoli, päin vastoin. Vanhat ystävykset ja iirinkielisyystyön veteraaniveljet tuomitsivat toisiaan kuolemaan, teloittivat, murhasivat. Kuten Máirtín Ó Cadhain sanoi, tämä sota käytiin Conradh na Gaeilgen sisällä.
KIBERD, Declan: Inventing Ireland. The Literature of the Modern Nation. Vintage, Random House UK, London 1996
MAC AONGHUSA, Proinsias: Conradh na Gaeilge 1893-1993. Stair Sheanchais. Conradh na Gaeilge, Baile Átha Cliath 1993. [Liiton yhdenaikaisen puheenjohtajan laatima historiikki.]
Ó SÚILLEABHÁIN, Donncha: Athbheochan na Gaeilge. Cnuasach Aistí. Conradh na Gaeilge, Baile Átha Cliath 1998. [Kokoelma artikkeleita iirinkielisyysliikkeen historiasta.]