Airisto on ruotsiksi Erstan. Suomenkielisessä nimessä on säilynyt muinaisskandinaavinen diftongi.
Andersson, Dan ruotsalainen työläisrunoilija, jonka teoksia on sävelletty suosituiksi lauluiksi (suomeksi niitä ovat esittäneet Hector sekä Esa Niemitalo). Dan Andersson oli syntyjään Värmlannin ns. metsäsuomalaisia, jotka Ruotsin vallan aikaan siirtyivät Savosta Ruotsiin asuttamaan Tanska-Norjan vastaista rajaseutua.
-e: Toisinaan ruotsissa käytetään adjektiivin -a-päätteen sijasta -e:tä: den mäktige mannen, kun odottaisimme muotoa "den mäktiga mannen". Tämä -e, jota suomalaiset oppikirjat eivät ainakaan minun aikanani noteeranneet ollenkaan, on maskuliinin suvun (miespuolisuuden) merkki. Ruotsissahan ei ole sukua siinä mielessä kuin saksassa: en-sukuun ovat sulautuneet yhteen maskuliini ja feminiini, ett-suku on vanha neutri.
Tämän -e-päätteen käytöstä on huomattava, että yleisesti ottaen sitä ei ole välttämätöntä osata, koska se on elävää puhekieltä vain osassa Ruotsia. (Meillä se ei taida olla luontevaa murretta missään, päätellen siitä, että se on lahden takana selvästi yleisempi kuin Suomessa, puhumattakaan siitä, että suomalaiset ruotsin oppikirjat eivät sitä juuri opeta.) Kuitenkin on eräitä vakiintuneita sanontoja, joissa sitä tulee käyttää: kun kirjeen jälkikirjoitus allekirjoitetaan suomeksi "sama", ruotsiksi sen vastine on naiselta densamma, miehiltä ehdottomasti aina densamme. Molemmat lyhennetään DS. Huomaa myös den sakkunnige "asiantuntija", den icke sakkunnige "maallikko, ei-asiantuntija" - geneeristä henkilöä tarkoittavat määräiset adjektiivit, joita käytetään kuin substantiiveja, saavat yleensä maskuliinin päätteen.
Tätä -e-päätettä ei mielellään tulisi käyttää sellaisten substantiivien kanssa, jotka ovat ett-sukuisia - yleensä ne eivät voi viitatakaan ihmisiin, mutta tästäkin on poikkeuksia, esimerkiksi ett biträde "apulainen". Lisäksi kannattaa panna merkille, että ihmiseen viittaavat -a-loppuiset en-sukuiset ovat historiallisesti katsoen olleet kieliopillisesti feminiinejä (naispuolisia), joten niissä osissa Ruotsia, joissa maskuliinin -e-pääte kuuluu luontevaan, murteelliseen puhekieleen, sitä ei mielellään käytetä sellaisten sanojen kuin vaikka fotbollsstjärna kanssa, siis mieluummin den finska fotbollsstjärnan Jari Litmanen kuin "den finske..." (Mutta den finske fotbollsspelaren sitä vastoin on kelpo ruotsia.)
Maskuliini -e-pääte ei yleisesti ottaen kuulu monikollisiin adjektiiveihin, ainakaan luontevassa kielessä. Kannattaa tosin muistaa, että esimerkiksi sellainen sana kuin kommunfullmäktige "kunnanvaltuusto" on tosiaankin maskuliinipäätteinen monikollinen adjektiivi; sellaistakin ilmausta kuin de sakkunnige "asiantuntijat" näkee. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia, jotka pitää opetella yksitellen kun niihin törmää; yleisesti ottaen maskuliini-e:n käyttö monikollisissa sanoissa on juuri sellaista kömpelöä kansliakieltä, jota ei tule matkia.
en/ett-inkongruenssi: Inkongruenssi tarkoittaa sitä, että sanat rikkovat kongruenssia eli jättävät noudattamatta jotain kieliopillisen suhteen edellyttämää mukautumisvaatimusta. Ruotsissa, kuten tunnettua, adjektiivit noudattavat substantiivin sukua. Vai noudattavatko? Katsotaanpa:
Rökning är förbjudet här. Hetkinen, eikös rökning ole en-sukuinen? Juu-u, mutta silloin kun -ing-loppuiset verbaalisubstantiivit (tekemisen nimet) esiintyvät tuolla tavalla ilman artikkelia, predikatiivinen adjektiivi on usein ett-sukuinen. Suomesta on tässä apua: ett-suku vastaa tässä nimittäin suomen partitiivia ("tupakointi on täällä kiellettyä").
Hembiträdet var arg. Hembiträde, kotiapulainen, on ett-sukuinen, mutta koska kysymyksessä on aikuista ihmistä tarkoittava sana, predikatiivista adjektiivia ei panna ett-muotoon.
Erstan Airisto, salmi Turun lähellä
ett-suku eli neutrisuku on toinen ruotsin kahdesta kieliopillisesta suvusta. Ett-sukuiset vokaaliin päättyvät sanat saavat monikossa -n-päätteen; määräisissä monikkomuodoissa tähän -n-päätteeseen lisätään -a:
ett piano - pianot - pianon - pianona
ett äpple - äpplet - äpplen - äpplena
ett fyllo - fyllot - fyllon - fyllona
ett biträde - biträdet - biträden - biträdena
Ett-sukuiset konsonanttiin päättyvät sanat ovat monikossa päätteettömiä, monikon määräisyys ilmaistaan lisäämällä pääte -en:
ett hus - huset - hus - husen
ett krig - kriget - krig - krigen
Ett-sukuisilla esiintyy joskus -er-monikkoja, mutta se on nykyruotsissa todella harvinaista. Keskeisessä sanastossa on joitakin poikkeuksia, esimerkiksi ett stånd - ståndet - ständer - ständerna, joka saa -er-monikon lisäksi myös vokaalimuutoksen (omljud). Vanhemmassa kielessä päätepainotteisilla vierasperäisillä sanoilla esiintyi -er-monikkoja, mutta nykyisin nämä ovat harvinaistuneet (vielä Strindbergillä esim. ett element, elementet, elementer, elementerna, mutta nykykielessä ett element, elementet, element, elementen).
Finnmarken voi tarkoittaa Norjan Lappia, mutta ruotsinkielisenä paikannimenä se viittaa pikemminkin Värmlannin savolaismetsiin. Alue asutettiin Ruotsi-Suomen aikaan lojaaleilla suomalaisilla talonpojilla uuden rajan turvaamiseksi norjalais-tanskalaisilta revanssiyrityksiltä. Nykyään suomalaisuudeesta muistuttavat lähinnä paikannimet ja vanhat savupirtit. Viimeiset Värmlannin savolaismurteiden puhujat kuolivat vanhuuteen 1900-luvun puolivälissä, mutta murre on kohtuullisen hyvin dokumentoitu.
en fjolla, fjollan, fjollor, fjollorna voi olla joko Paris Hiltonin oloinen nainen - siis bimbo tai pissis - tai sitten homo tai epämiehekäs mies. Vastaava adjektiivi on fjollig.
fler esiintyy yleensä yksin, sitä vastoin jos sitä seuraa pääsana, se saa muodon flera, suomenruotsissa myös flere: Det finns nog fler, mutta Det finns nog flera stora gäddor i sjön. Adjektiiviattribuutti on luonnollisesti monikossa, substantiiviin ei liitetä määräistä artikkelia (''flera hus'', ''flera pianon'', ''flera äpplen'', ''flera karlar'', ''flera kvinnor'', ''flera barn'' jne)
ett fnask, fnasket, fnask, fnasken on puistattavan julma ja halveksiva sana, jota voi käyttää nuoresta naisesta tarkoituksena asettaa hänen seksuaalinen moraalinsa kyseenalaiseksi. Suomeksi sanotaan tietysti huora, mutta omasta mielestäni fnask on pahempi. - Ruotsi tuntee myös sanat hora ja sköka, mutta molemmat tarkoittavat pikemminkin yksiselitteisesti prostituoitua kuin muuten löyhämoraalista naishenkilöä. Verbi fnaska tarkoittaa tietysti huoraamista.
fnöske, -t on suomeksi taula ja saksaksi der Zunder, siis taulakäävästä (fnöskticka, Zunderschwamm) saatava sytytysmateriaali.
frige, friger, frigav, frigett/frigivit tarkoittaa "vapauttaa vankilasta, panttivankeudesta". Esimerkiksi valloitettujen alueiden vapauttaminen vihollisen vallasta on befria, befriar, befriade, befriat.
frigjord emansipoitunut, tavoiltaan vapautunut, esimerkiksi en frigjord kvinna on ns. perinteisistä sukupuolirooleista vapautunut nainen. Naisten vapautuminen on tietenkin kvinnofrigörelse(n).
frigöra, frigör, frigjorde, frigjort tarkoittaa vapauttamista nimenomaan auktoriteetin vallasta: sanaa frigörelse(n) käytetään esimerkiksi naisemansipaatiosta, orjuudesta luopumisesta, maaorjien vapauttamisesta, torpparien vapauttamisesta.
fullmäktige tarkoittaa valtuustoa, esimerkiksi kaupunginvaltuustoa (stadsfullmäktige), ja se on oikeastaan monikko, "valtuutetut". Siihen tulee siksi viitata monikollisilla pronomineilla ja liittää monikollisia adjektiiveja.
född i farstun "eteisessä, porstuassa syntynyt" on henkilö, jota on helppo vetää nenästä. Yleensä sitä käytetään kielteisten ilmausten kanssa: jag är väl inte född i farstun "en kai minä nyt ihan puusta pudonnut ole, luuletko että minua voi kusettaa ihan miten tahansa".
förlåt en yngling "anna anteeksi nuorukaiselle", ts. anteeksi tyhmä kysymykseni, suorapuheisuuteni, tietämättömyyteni jne. Dan Andersson aloittaa laulunsa "Hän joka perusti porvarikaartin" sanoilla: Förlåt en yngling, som kommer för sent, och vevar sin slagdänga blott, och sjunger sin visa så här efteråt, allt efter den gåva han fått.
första resans gosse "ensimmäisen matkan poika" on kokematon, sellainen, joka on ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Senkin kanssa käytetään mielellään aina kieltosanaa: han är inte någon första resans gosse heller "ei hänkään ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä".
heitä vittu rööki on ruotsiksi Hörru fjompe, ro hit med en cigg.
håret: det var på håret! se oli täpärällä
häradshövding, -en, -ar kihlakunnantuomari. Varatuomari (oikeustutkinnon suorittaneen henkilön arvonimi) on ruotsiksi vice häradshövding. Vaikka häradsdomare näyttää siltä kuin se tarkoittaisi kihlakunnantuomaria, se on itse asiassa kokeneen ja arvostetun maallikkotuomarin tai lautamiehen kunnianimi, suomeksi herastuomari.
Idensalmi Iisalmi, pohjoissavolainen kaupunki
Jorois Joroinen, kunta Savossa
jäsen on kyllä en medlem, -mar silloin kun puhutaan yhdistysten ja järjestöjen jäsenistä, mutta kun kyseessä on vaaleilla valitun päättäjäelimen, kuten eduskunnan tai kunnanvaltuuston, jäsen, sana on en ledamot, monikossa ledamöter.
Jävel, Åke Lars Sjunnessonin luoma sarjakuvahahmo. Åke Jävelin kuolemattomiin lausahduksiin kuuluvat Skit med borgarna och hela jävelsamhället! sekä Vad är det här för en jävelsill, man kan inte ens sätta på den! Lars Sjunnesson muistuttaa sekä piirrostyyliltään että huumoriltaan Tomi Riionheimoa.
jäädä auton alle on ruotsiksi bli överkörd.
krapula eli ylenmääräisen alkoholinkäytön aiheuttama asetaldehydimyrkytys on ruotsiksi baksmälla. Alkujaan latinalaisperäinen sana krapula on toki lainattu suomenruotsiin, mutta esiintynee yleisemmin muodossa krabbis.
kruunaa ja klaavaa voi heittää ruotsiksikin (kasta krona och klave), mutta suositeltavampaa on käyttää ilmausta singla slant. Kolikko on ruotsiksi joko lantti (en slant, slantar) tai myntti (ett mynt, mynt). Myntti on asiallisempaa kieltä ja lantti arkipuhekieltä, siis ruotsiksi.
en lagman, lagmannen, lagman, lagmännen ei ole lakimies, vaan laamanni. Lakimies on ruotsiksi ennemminkin jurist. Asianajaja on advokat; sanalla sakförare tarkoitetaan sellaista asioitsijaa tai asiamiestä, jolla ei ole juristin koulutusta, mutta joka esim. käytännön laintuntemuksensa ansiosta toimii oikeudenkäynnin osapuolen edustajana.
lehmästä puhuakseni: suomessa on tapana sanoa, että jollakulla on oma lehmä ojassa, kun taas ruotsiksi sanotaan, että han talar för sin sjuka mor.
lägra, lägrar, lägrade, lägrat: on ehkä syytä varoittaa, että tällä sanalla on vanhassa lakikielessä merkitys "harjoittaa salavuoteutta". Salavuoteus (lägring) on lakitermi, joka tarkoitti aviotonta sukupuoliyhteyttä kahden naimattoman ihmisen välillä silloin kun se vielä oli rikos.
lämna, lämnar, lämnade, lämnat: merkillistä kyllä, tämä verbi tarkoittaa Pohjanmaan murteissa jäädä (kirjakielessä tietenkin "jättää"). Koska tämä käyttö on harhaanjohtavaa, sitä ei pidä matkia. Standardikielellä "jäädä" on tietenkin bli kvar, blir kvar, blev kvar, blivit kvar.
ordföljden i bisatsen: Sivulauseen sanajärjestys on suomalaisille ongelmallinen samoista syistä kuin esimerkiksi espanjan kielen subjunktiivi, eli siksi, että sitä säätelevät säännöt on käytännössä pakko oppia kieltä käyttämällä. Asiaa ei auta se, että näiden sääntöjen noudattamattomuus kuuluu monien suomenruotsalaisten huolimattomaan puhekieleen.
Periaatteessa sivulause rakennetaan niin, että "liikkuva määre" siirtyy verbin eteen. (Mitä kaikkea liikkuviin määriin kuuluu, siitä puhutaan vielä.) Päälauseessa se tulee heti verbin jälkeen, tai jos verbimuoto koostuu useammasta osasta, esimerkiksi har gjort, liikkuva määre tulee ensimmäisen osan jälkeen: har inte gjort. Sivulauseessa määre siirtyy koko litanian eteen: inte gör, inte har gjort.
Liikkuvia määreitä ovat tunnetusti kieltosanat, esim. inte "en, et, ei, emme, ette, eivät" ja sen kirjakielisemmät vastineet ej ja icke, aldrig "ei koskaan", ingalunda "ei suinkaan, ei millään tavoin"; epämääräiset ajanmääreet, esim. sällan "harvoin", vanligen "tavallisesti"; ja sellaiset verbiä koskevat rajoittavat määreet kuin knappast "tuskin", någonsin "koskaan". Nämä ovat siis yleissäännöt, mutta valitettavasti riippuu jonkin verran rytmistä, mausta ja tyylistä, pidetäänkö varsinkin laajempia ja monisanaisempia määreitä "liikkuvina" vai ei. Oheiset ruotsinkielisestä kirjallisuudesta haetut esimerkkilauseet havainnollistavat "liikkuvan määreen" käsitettä.
prätkästä puhuttaessa kannattaa nykyruotsissa käyttää sanaa en hoj, hojen, hojar, hojarna. Se on riikinruotsalaisten helvetinenkelien käyttämä sana, ainakin jos Lasse Wierupin ja Matti Larssonin reportaaseihin on luottamista. Sanakirjojen mukaan se viittaa enemmän polkupyörään, "fillariin", mutta kaksipyöräinen mikä kaksipyöräinen.
pääkaupunki on valtioista puhuttaessa huvudstad, mutta lääneillä ja maakunnilla on residensstad.
pöpsykkäiset pörisevät tarkoittaa, että jollakulla on sukupuolitaudin tartunta, mutta mitähän se on ruotsiksi? No, tavallinen tapa viitata tähän asiaan on "kärpäsiä trumpetissa" eli flugor i trumpeten.
Runsala Ruissalo (Turussa)
Seinäjoki on tosiaan nykyään ruotsiksikin Seinäjoki. Vanhaa nimeä Östermyra ei taida enää käyttää kukaan.
Sextiettan: kuudeskymmenesyhdes jalkaväkirykmentti, joka pysäytti venäläisten etenemisen Tienhaarassa 23. kesäkuuta 1944. Kapteeni Renvall: På mitt ansvar och på min order: tulta, tulta, tulta!
stambyte tarkoittaa lahden länsipuolella putkiremonttia. Meillä Suomessa sanotaan tietysti rörrenovering.
St Michel (lausutaan "sankt míkkel") Mikkeli, kaupunki Savossa.
Stockholm Tukholma, Ruotsin pääkaupunki: Stockholm, Stockholm, stad i världen, Stockholm, Stockholm, världens stad!, lauloi Pugh Rogefelt aikoinaan. Suomalaisten suhteesta Tukholmaan on tapana sanoa: Mitt, sade finnen om Stockholm. Varsinaisessa Tukholmassa ei vieläkään asu kuin kolme neljännesmiljoonaa asukasta, mutta jo vuosikymmenten ajan sellaiset naapurikunnat kuin Danderyd, Solna ja Sundbyberg ovat käytännössä olleet osa Suur-Tukholmaa vielä kiinteämmin kuin Espoo ja Vantaa osa Suur-Helsinkiä. Suomesta Tukholmaan pääsee helpoimmin autolautalla; lauttasatamaa (Värtahamnen) lähin metroasema on nimeltään Gärdet.
Urdiala Urjala, Suomen kansalliskirjailija Väinö Linnan kotipaikka
varatuomari on ruotsiksi vice häradshövding. Pelkkä häradshövding tarkoittaa kihlakunnantuomaria - kihlakunta on ruotsiksi härad, joka voi olla joko ett- (ett härad, häradet, härad, häraden) tai en-sukuinen (en härad, häraden, härader, häraderna). Ett-suku on historiallisesti oikeampi, mutta en-suku taitaa nykyään olla tavallisempi. Huomaa, että häradsdomare ei tarkoita kihlakunnantuomaria, vaan herastuomaria, ts. ansioitunutta lautamiestä. Laamanni on ruotsiksi lagman, ja laamanni johtaa käräjäoikeutta, tingsrätt. Nykyään Suomessa tosiaan taitaa olla vain käräjäoikeuksia, ei enää kihlakunnan- saati raastuvanoikeuksia - jälkimmäiset olivat ruotsiksi nimeltään rådstuvurätt. Oikeuteen haastetaan - verbi on instämma till rätten - ja haasteen (stämning) tuo henkilökohtaisesti haastemies (stämningsman). Oikeuteen voidaan pakottaa saapumaan määräämällä uhkasakko (vite). Siviilioikeudellisessa asiassa (civilrättsligt mål) on kantaja (kärande) ja vastaaja (svarande), rikosasiassa (brottmål) on asianomistaja (målsägande) ja syytetty (åtalad). Rikoksia (brott) piisaa sitten kaikenlaisille rosmoille (bov) ja roistoille (skurk) sen mukaan kuin rikoslaissa (Suomessa strafflagen, Ruotsissa brottsbalken) on lueteltu: on joukkotuhontaa (folkmord), joukkotuhonnan valmistelua (förberedelse till folkmord), rikoksia ihmisyyttä vastaan (brott mot mänskligheten), sotarikosta (krigsförbrytelse), kiihotusta kansanryhmää vastaan (hets mot folkgrupp), syrjintää (diskriminering), Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamista (äventyrande av Finlands suveränitet), sotaan yllyttämistä (krigsanstiftan), maanpetosta (landsförräderi), vakoilua (spioneri), turvallisuussalaisuuden paljastamista (röjande av statshemlighet), luvatonta tiedustelutoimintaa (olovlig underrättelseverksamhet), puolueettomuusmääräysten rikkomista (brott mot neutralitetsbestämmelserna), maanpetoksellista yhteydenpitoa (upprätthållande av landsförrädisk förbindelse), valtiopetosta (högförräderi), laitonta sotilaallista toimintaa (olaglig militär verksamhet), vaalirikoksia (valbrott), vaalilahjontaa (röstköp), vilpillistä äänestämistä (röstningsfusk), vaalituloksen vääristämistä (förvanskande av valresultat), poliittisten toimintavapauksien loukkaamista (kränkning av politisk handlingsfrihet), kokouksen estämistä (hindrande av möte)...
Villmanstrand (paino viimeisellä tavulla) Lappeenranta, kaupunki Kaakkois-Suomessa.
ylinopeus on ruotsiksi tietenkin fortkörning.