Rosalind Livaring syntyi tähän maailmaan neljän aikoihin kirpeänä pakkas-yönä, jolloin kukaan ei ollut tallissa. Fanny kuitenkin huolehti varsasta todella hyvin, ja aamulla hämmästys oli suuri, kun Fannyn vierellä seiso terhakka orivarsa silmäilemässä meitä epäluuloisesti. Leevi oppi nopeasti kaiken uuden, ja se onkin ollut alusta alkaen harvinaisen yhteistyöhaluinen ja ystävällinen persoona, joka on aina menossa mukana ;)
Perusluonteeltaan Leevi on varsinainen herrasmies, ja sitä voisi kutsua kokoonsa nähden lempeäksi jättiläiseksi. Leeville kelpaavat kaikki herkut, ja se onkin todellinen herkkusuu. Leevi ei kuitenkaan ole todellakaan ahne, mutta sillä on laaja ruokavalio ;) Alusta alkaen Leevi on ollut sydänten murskaaja, vaikka saattaakin katsoa kummeksuen uusia ihmisiä. Leevi ei pure, ei potki, ja onkin varsin esimerkillinen hevonen jolla on sydän kohdallaan. Leevillä on todella taipuisa ylähuuli, ja se omaakin todella hauskoja ilmeitä, tietäen sen varmasti itsekin. Leevi ei kutia helposti, ja vaatiikin harjaajaltaan tasaista, perusharjausta. Pään harjaus on Leevin mielipuuhaa, ja se painaakin sympaattisesti päänsä hoitajansa syliin ja tuhisee nautinnollisesti tämän harjatessa sen päätä. Kaviotkin tämä ori nostaa nätisti, kunhan hoitaja osaa nostaa kaviot oikealla tavalla. Loimitus käy myös vaivattomasti, sillä Leevi seisoo paikoillaan (ainakin yleensä) koko harjauksen ajan ja tutkii vain nappisilmillään uteliaasti sen vierellä hääräilevää hoitajaa. Kengitys on Leevistä epämukavaa, mutta kun sen vierellä seisoo ihminen johon ori luottaa, se tuntee olonsa turvallisemmaksi ja seisoo nätisti paikoillaan, joskin yleensä jännittyneenä. Hampaiden raspaus on Leevistä lasten leikkiä, ja se antaa raspata hampaansa ihmeen rauhallisesti. Rokotukset ovat kuitenkin kamalin asia, mitä Leevi voi kuvitella. Leevi pakenee yleensä henkensä edestä kaameita piikkejä, ja eläinlääkäri kutsuukin sitä leikillään itkupilliksi, vaikka muuten hevoseni on maailman rohkein ja ehdottomasti sympaattinen tapaus :)
Kuolaimet Leevi ottaa kiltisti suuhunsa, ja avaa jo valmiiksi suunsa kun näkee suitset hoitajan kädessä. Leevi kuitenkin on hyvin tarkka siitä, että kuolaimet ovat tarpeeksi lämpimät, joten kuolaimia pitää lämmittää tarpeeksi kauan. Aluksi Leevi inhosi yli kaiken satulavyön kiristystä, mutta kun vyötä kiristää rauhallisesti, hitaasti kerrallaan, niin se ei Leevistä tuntunutkaan niin kauhealta. Kentälle ja maneesiin menneessä Leevi touhottaa innoissaan, ja katselee korvat valppaasti hörössä ympärilleen, ja lähtikin alussa jo kävelemään kun ratsastaja on vasta nousemassa selkään. Tästä ongelmasta päästiin eroon kun sitä harjoiteltiin tarpeeksi kauan, ja nykyään Leevi seisoo maltillisesti paikoillaan selkään nousun ja jalustimien pituuden laskemisen aikana. Käynti luonnistuu Leeviltä mainiosti, ja se omaa korkean, mutta tarpeeksi sulavan käyntiaskeleen, jossa on mukana istua. Ravissa Leevi kiirehti alussa turhaan, ja kompasteli sen ansiosta jalkoihinsa. Pian Leevi kuitenkin ymmärsi, että hitaampi vauhti ei olisi pahasta, ja sitä olisi helpompi mennä niin hevosesta kuin ratsastajastakin. Leevin ravi näyttää todella kauniilta, oikealta kouluratsastushevosen ravilta, ja kun Leevi oikein innostuu askellajejaan esittämään, se saattaa tuntua aluksi ratsastajasta epämiellyttävältä. Laukkaa mennessä Leevi innostuu, mutta laukkaa silti niin nopeasti, kuin ratsastaja tahtoo. Leevin laukka on ihanan tuntuista, mukavan lennokasta mutta kuitenkin matkaatavoittavaa ja pehmeää. Jos Leevillä laukkaa tarpeeksi kauan, saattaa se innostua liikaa ja nykii päätään pyytäen lupaa saaden laukata nopeammin. Leevi reagoi hyvin pohje sekä ohjasavuille, ja ainakin minusta sillä ton todella mukava ratsastaa, sillä se yrittää aina parhaansa ja on yhteityöhaluinen, ja kykyinen.
Kuljettaessa Leevi katsoi aluksi pitkään koppia, ja kieltäytyi täysin menemästä pelottavaan, ja sen mielestä todella vaaralliseen koppiin. Hitaaasti Leevi kuitenkin uskaltautui kurkistamaan koppiin, ja lopulta uteliaisuus voitti. Leevi voitti pelkonsa, ja nykyään se menee kuljestuskoppiin rauhallisesti, lainkaan pelkäämättä taikka epäröimättä. Leevistä on vielä hauskempaa, jos sillä on matkakaveri mukana. Leevihän on muille hevosille todella ystävällinen, tietenkin erityisen ystävällinen tammoille ;) Kisapaikalle päästessä Leevi on aivan innoissaan, ja touhottaakin tietämättä, minkä paikan tahtoisi tutkia ensimmäiseksi. Kilpa-areenalle päästettä Leevi puhkuu itsevarmuutta, voitontahtoa, mutta kuitenkin omaa, sympaattista ja persoonallista itseään. Alussa Leevi saattaa kiirehtiä, mutta etenkin kouluratsastusta mennessä se loppuu lyhyeen, kun Leevi tajuaa paremmin mistä on tälläkertaa kysymys.
Kouluratsastus on Leevistä todella mukavaa, ja se onkin aina täysillä siinä mukana. Koskaan ei Leevi kouluratsastusta mennessä kiukuttele, vaan kulkee siroin, pitkin askelin uralla antaen aina loppuun asti kaikkensa. Leevi reagoi herkästi huomaamattomiinkin apuihin, mikä onkin eduksi kouluratsastusta mennessä ja muutenkin. Esteratsastuksen puolella Leevi on todella varma ja hyppää aina korkealta pieniäkin esteitä mennessä. Ratsastajan täytyy kuitenkin olla todella tarkka, ettei nykäise Leeviä suusta hypyn aikana, ennen sitä tai sen jälkeen, tai muutenkaan ellei halua sen pysähtyvän, sillä kuten jo sanoin, reagoi herkästi apuihin.
Tiiviste: Herrasmies, herkkusuu, koulu sekä estehirmu, ehdoton ykkönen ;)
|
|
