Nimi: Kanelipellon Cole
Lempinimi: Cole
Rotu: Shetlanninponi
Sukupuoli: Ori
Syntynyt: 10.8.2003
Väri: Tummanpunarautias
Säkäkorkeus: 102cm
Kasvattaja: Kanelipelto
Omistaja: Katri P.
Ko: He A,ajo - & ravikoulutus
Re: 80cm
Me: 40cm

i. Black Boy's Shine
ii. Mr. Starlight
ie. Fiorella

e. Kopseen Elli
ei. -
ee. -

Yleisesti olen kuulemma aika sosiaalinen poni oriksi. No jaa, miten sen nyt ottaa. Tykkään paljon ihmisseurasta,vaikka he välillä ovatkin vähän hulluja. Kaipaan paljon hellyyttä ja paijausta. Olen kuulemma mukava poni,sekä kiltti, välillä jopa liian kiltti oripojaksi.
Hoitaessa minua saa harjata sitten kauan ;) Tykkään rapsutuksestakin ja namit ovat aina tervetulleita. Usein päätänkin tutkia ratsastajan taskut, mikäli löytyisi herkkua, ja sen jälkeen näytän niin söpöä naamaa, ettei sitä voi kukaan vastustaa. Tykkään etenkin pään harjauksesta ja selän harjauksesta. Ainoa mitä en siedä on kylmä vesi. Hrr, selkäpiitäkin ihan karmii [ jos minulla sellainen sattuisi olemaan] kun jalkoja pestään kylmällä vedellä. Silloin saatankin hieman pilailla ja jotenkin jos onnistun vesiletkun kääntymään, niin siinähän hoitaja kastuu :)

Ratsastaessa minua on haukuttu hieman laiskaksi,mutta koekeneeksi poniksi. Koulua tanssahtelen He A- tasolla ja esteitä kaartelen 80 sentissä. Muta enhän minä laiska ole,ehen. Olen reippauden perikuva. Tykkään vain silloin tällöin [ omistaja lisää: siis aina] hieman laiskotella ratsastaessa. Ratsastajani ovat sanoneet, että tykkään sekä koulusta että esteistä, niinkuin pidänkin. Enemmän tykkään esteistä,kun niiden yli saa niin ihanasti hypätä. He ovat myös kehuneet askellajejani tasaisiksi ja pehmeiksi.

Raviuralla on kiva olla. Olen koulutetut raviponiksi sekä ajoon. Kärryjen edessä tykkään olla, myös valjakko onnistuu. Olen nopea, kiva shettis, johon kaikki ihastuvat radoilla ja johon ihmiset panevat rahansa likoon [ ne ovat kyllä aika kummallisia. hmph. voittaa nyt rahaa meidän ponien kustannuksella]. Mielestäni ravikilpailut ovat kivoja ja ihan paras ammatti. Tosin ratsunakin on ihan mukava toimia.

Tarhassa olen ehdoton ykkönen. Tammat katselevat naapuriaitauksesta, kun meikäpoika näyttää tunkeilijalle miten se sijoitus meneekään. Tosin aitauksessani on vain pieniä poneja, kun meikäpoika jäisi omistajani mielestä isojen hevosten jalkoihin. Tammat ovat ihan haltijoisaan, kun ravaan ja laukkaan pitkin tarhaa tai laidunta.

Traileriin en sitten halua mennä, ehen. Se on niin kamalaa, kun on ahdistavat paikat. Tosin jos vaunussa on kaveri, niin tottahan meikäpoika silloin menee. Toisten kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia, oli vaikka paras kaveri tai pahin vihamies.

-

-

© Katri P.