JärvSK:n historia
|
Järvenpään Shakkikerhon perustivat 1935 Pentti Mikkola, Sulo Koivuniemi, Svante Sauso (Arnon isä) ja Eino Salonen (myöhemmin Salotupa) Oiva Uuskiven asianajotoimistossa Järvenpään keskustassa. Sihteerinä toimi noihin aikoihin herra Fischer, joka ei liene sukua tulevalle maailmanmestarille! Tuohon aikaan Järvenpää oli 8000 asukkaan maalaispitäjä osana Tuusulan kuntaa, joka sijaitsi Helsingin ja Tampereen välisen rautatien varrella (Järvenpään rautatieasema oli valmistunut jo 17.3.1862). Alkuaikoinaan JärvSK:n toiminta oli varsin vireää varsinkin ottaen huomioon Järvenpään silloisen väkiluvun. 1930-luvulla kerhoillat olivat maanantaisin ja perjantaisin Kittilän kahvilassa. Kerholla oli tuohon aikaan yksi shakkikello. Ensimmäinen Järvenpään mestari oli Pentti Mikkola ja toinen Sulo Koivuniemi.
1940 Järvenpään mestaruuden voitti Paavo Koivuniemi (1922-2005), Sulon veljenpoika.
Paavo Koivuniemi on ollut mukana kerhon toiminnassa vuodesta 1936 saakka.
Sota keskeytti kerhon toiminnan; Paavo voitti Maaselällä pataljoonan mestaruuden
ja ansaitsi siitä loman.
Myös toisen pataljoonan mestaruuden hän voitti ja pitää niitä arvokkaimpana
menestyksenään 64 ruudulla.
Leo Hällström (s. 1936) liittyi kerhoomme 1950, hän osallistui vuodesta 1952 SSL:n
nuorten turnauksiin. 28.5 - 11.6.1955 pelatun Nuorten Suomen mestaruusturnauksen
Leo voitti ylivoimaisesti 4½ pisteellä, toiseksi tullut Erkki Aaltio (HSK) nappasi 3 pistettä.
Lisäksi mukana olivat mestariehdokkaat Olavi Halme, Aulis Luumi ja Mauri Metsälä. Mainittakoon, että Olavi Halme on pienin katkoin ollut vuoden 2001 syyskuuhun saakka mukana kerhon toiminnassa mm. joukkuepikapelin SM-kisoissa. Kerhon sisäisen Cup-pokaalin voitti vuodeksi 1953 haltuunsa Arno Sauso. 17.1.1954 Jukolan piirin ottelu Järvenpää-Kerava päättyi Järvenpään niukkaan 5½ - 4½ voittoon. JärvSK liittyi Suomen Shakkiliittoon (SSL) 6.3.1954.
JÄRVENPÄÄ JUKOLAN SHAKKIPIIRIN MESTARI
1958 Leo Hällström osallistui Suomen joukkueen 6. pöydällä
XIII Joukkuemaailmanmestaruuskilpailuihin Münchenissä (eli nykykielellä olympialaisiin;
alkuaan piti järjestää Yhdysvalloissa, mutta USA:n Shakkiliitto
ei voinut järjestää kilpailua taloudellisista syistä).
Leon tulos oli alkukilpailuissa erinomainen +2 =0 -1 eli 2 / 3, voitti Islannin ja Iranin edustajat
ja hävisi amerikkalaiselle. Muut suomalaiset: Ojanen 3,5 / 6, Böök 3 / 7, Rantanen 2 / 6, Fred 3 / 7,
ja Koskinen 2 / 3.
Leon olympiapeli.
Münchenin joukkueemme kokonaistulos 34½ / 76, Kaarle Ojanen 8 / 15, Eero Böök 6½ / 14,
Matti Rantanen 4 / 13, Aatos Fred 6 / 14, Heikki Koskinen 5 / 10 ja Leo Hällström 5 / 10.
Mukana oli 36 maata ja Suomen joukkueen kokonaissijoitus oli 21. eli 1. sijoituskilpailun 9.
Suomen Shakkiliiton (SSL) mestaruudesta kilpailtiin huhtikuussa 1960, Kaarle Ojanen voitti (6 / 7), Leo oli viides (3 / 7). ME-luokan voitti Mauri Metsälä 4½ / 6. 25.5-6.6.1960 pelattiin SM-turnaus, Kaarle Ojanen voitti 10½ / 13, seitsemäs Leo Hällström JärvSK 7½. 17-25.9.1960 järjesti JärvSK 25-vuotisen toimintansa kunniaksi vahvan mestariturnauksen, turnauksen voitti Unto Räisä IisSK pistein 7 / 9, 2. Kaarle Ojanen ja Leo Hällström 6, 4. Esmo Ridala SSK 5½, 5-6. Heikki Koskinen G ja Arno Sauso JärvSK 4½, seuraavina Ilmari Niemelä HYS 4, Allan Kiviaho HSK 3½, Pauli Äijälä RiiSY 2½ ja Harry Kahra JärvSK 1½. Helsingin pikapelimestaruuden Leo voitti 1960 sekä vuonna 1970 "kun kukaan ei häntä enää tuntenut".
Ensimmäinen Järvenpään mestaruusturnaus järjestettiin
maaliskuun lopulla 1957. A-ryhmän voitti mestari Harry Kahra (4,5 / 5),
toiseksi sijoittui Mauri Metsälä (4).
Muita osanottajia olivat mm. Arno Sauso, Olavi Halme,
Kauko Asikanius sekä kerhon
taloudenhoitajana 1950-luvulla toiminut Heikki Lindqvist.
Kauppalanhallitus oli lahjoittanut kiertopalkinnoksi hopeakiulun.
24.3.1957 päättyneen Jukolan piirin A-sarjan neljänneksi sijoittui
JärvSK (13) - edellä HämSK (17½), RiiSY (17) ja sittemmin
hävinnyt Keravan Shakkikerho ‡ (15½), viimeisenä HyvSK (7).
B-sarjassa pelasivat mm.
Läyliäisten Shakkikerho ‡ ja Lopen Shakkikerho
(toimii yhä 2006, kerhoillat torstaisin).
Loppi ja Läyliäinen sijaitsevat Riihimäeltä länteen.
1. luokan pelaajista mainittakoon Osmo Venäläinen, Kalle Vitikkala,
Toivo Tyynelä, Usko Peltonen
(Suomen Shakki N:o 6 Joulukuu 1968).
Muita olivat Torsti Kallio (myös Keravan kerhossa, mukana Jukolan otteluissa),
Teuvo Pullinen (simultaanissa 1970-luvun alussa voittoasema
Mark Taimanovia vastaan) ja Aarne Arvonen;
iästään kuuluisa Aarne kävi pelaamassa vielä kesällä 1994 97-vuotiaana!
1950-luvulla pelattiin paljon 30+30 minuutin
turnauksia, joita nykyään kutsuttaisiin aktiivishakkiturnauksiksi.
Kerhon luonne on muuttunut Järvenpään kasvaessa ensin kauppalaksi 1951 ja 1969 kaupungiksi. Uusia pelaajia on muuttanut kaupunkiin ja kotiutunut JärvSK:n peli-iltoihin. Tosin JärvSK:ssa syntyperäiset järvenpääläiset ovat aina olleet edustettuina kerhon hallinnossa. Nyky-Järvenpään asukkaista noin kolmannes on syntyperäisiä. Kerhon pitkäaikainen sihteeri Kauko Asikanius ja varapuheenjohtaja Jorma Valonen ansioituivat erityisesti 1970-luvulla. 1970-luvulta lähtien kerhon kerhoillat ovat olleet Myllytie 3:n tiloissa, tosin 80-luvun lopulla kokoonnuttiin jonkin aikaa Järvenpää-talossa. Vuosina 1989-2000 kerhoillat olivat maanantaisin ja perjantaisin kello 18, vuodesta 2001 alkaen maanantai. JärvSK järjesti 40-vuotisjuhlakilpailunaan 1. ja 2. luokan yhteisliittoturnauksen 14.-23.11.1975. Vähintään 50 % tuloksen saavuttivat seuraavat: 1. luokka: Matti Grönroos (G) 6½ /9 (vertailu 26), R. Kaukonen (RiiSY) 6½ (25), Matti Nuortimo (KäYS, Käpylä, Helsinki) 6 ja Pentti Jalo (HTS) 5½. 2. luokka A: L. Lindholm (TikkSM = Tikkurilan Shakkimiehet) 8 /9, M. Nevanperä (SSK) 7, I. Heikkilä (JärvSK) 6 (20,5) ja Matti Pulli (KäYS) 6 (19,5). 2. luokka B: Paavo Haatanen (YlivSK = Ylivieskan Shakkikerho) 8 /8, Paavo Koivuniemi (JärvSK) 6, H. Pulkkinen (KäYS) 5½, Jouko Perikanta (KerSK = Keravan Shakkikerho) 5 ja Keijo Miettinen (LahSK) 4½. 1977 Järvenpäästä tuli Suomen Shakki -lehden kotikaupunki päätoimittajansa Esko Nuutilaisen ansiosta. Esko on toiminut SKSL:n toiminnanjohtajana sekä Suomen Shakki ja Kirjeshakki -lehtien päätoimittajana.
1980 JärvSK järjesti miesten ja naisten SM-turnauksen ja 1982 nuorten SM-turnauksen. 1983 JärvSK järjesti Avoimen SM-turnauksen, johon osallistui peräti 165 pelaajaa. Turnaus lienee suurin Helsingin ulkopuolella pelattu kotimainen henkilökohtainen turnaus. Turnauksen voitti tuolloin Länsi-Saksassa opiskellut Pekka Kauppala; omista pelaajistamme Ari Issakainen ja Olavi Halme keräsivät mukavat 7 / 11.
Kesinä 1982 ja 1985 JärvSK järjesti kansainvälisen kutsuturnauksen.
Nuorisotoimintamme on huomattu Suomen Shakissa
3 / 1977: shakkikoulu 24.2-12.3.1977, 6 x 3 t, 13-20 oppilasta.
Vetäjinä toimivat Ilmari Heikkilä ja Kauko Asikanius, lisäksi luennoivat
Harry Kahra, Olavi Halme, R. Lindroos, Ilmari Ekman, Veli Niiranen
ja Paavo Koivuniemi.
Harrastus 2003 -tapahtuma 24.8.2003
Elokuussa 1998 JärvSK järjesti koulujen ala-asteiden joukkueiden pohjoismaiden mestaruusturnauksen ja 2000 syyskuun 18. - 22. sotaveteraaniturnauksen yhdessä sotaveteraanijärjestön kanssa läheisessä Hyrylän varuskunnassa. Kerho on järjestänyt säännöllisesti selokelpoisen ja ketjukilpailussa mukana olevan turnauksen, viime vuosina yleensä maaliskuun alussa. Tuoreinta kerhohistoriaa uutissivuiltamme. 2007 turnaus 2006 turnaus 2005 turnaus 2004 turnaus 2003 turnaus 2002 turnaus 2001 turnaus 2000 turnaus 1999 turnaus
Pelipaikkamme 18.9. - 30.10.2006, Mankalan koulu, Kytötie 63, Järvenpää. Pelipaikkoina Myllytien lisäksi ovat toimineet ainakin Järvenpää-talo 1980-luvun lopulla, 1.5.-11.9.2006 Jampan nuorisotila ja Seurojentalo touko-kesäkuussa 2003.
|
Suomalaiset ja shakki - Varhaishistoriaa
|
Varhaisinta suomalaista shakkihetkeä ei tarkkaan tunneta. Eräitten arvioitten mukaan vanha arabishakki tunnettiin kaikkialla Euroopassa jo 1100-luvulla. Kaupallisten ja sotaretkien yhteydessä varsin todennäköisesti jo muinaissuomalaiset ovat tutustuneet peliin: reitteinä ovat Itämeren merireittien ja Baltian maayhteyksien lisäksi toimineet vanhat jokiyhteydet itäisiin suomensukuisiin kansoihin ja näiden kautta Itä-Rooman valtakuntaan. Kirjakielemme luoja Mikael Agricola mainitsee shakkipelin muodossa skaftaulu. Hänhän opiskeli 1500-luvulla Saksassa, josta tämä yhdyssana lienee peräisin; arabian šahista oli jo kehittynyt Länsi-Euroopassa skak tai skaf. Islannin toinen shakkipeliä tarkoittava sana tafl periytynee 1500-luvun skaftaulun jälkiosasta, joten pelin omaperäiseksi nimeksi lainasanan rinnalle vakiintui taulua tarkoittava sana. Virossa puolestaan omaperäinen male on alkuaan tarkoittanut sotajoukkoa. Alkuaan tämäntapaiset omaperäiset nimitykset ovat varmaankin olleet yleisempiä, ja olisi mielenkiintoista tietää pelin ensimmäinen muinaissuomalainen nimitys. 1400-luvulla Keski-Euroopan yliopistoissa opiskelleet suomalaisteinit epäilemättä tutustuivat opintojensa lomassa myös vanhaan arabishakkiin, koska peli oli eri lähteiden mukaan jo tuolloin suosittu älyllinen harrastus. Shakki alkoi jo varhaiskeskiajalla tunkeutua eurooppalaiseen kulttuuriin, mikä näkyi selvästi mm. runoissa, maalauksissa ja kertomuksissa. Suomalaisilla puolestaan oli jo varhain ollut yhteyksiä Keski-Euroopan maihin. Tiedetään esimerkiksi 30-vuotiseen sotaan 1618-1648 osallistuneen runsaasti myös suomalaisia joukko-osastoja, jotka todennäköisesti tutustuivat tuolloin sekä shakkipeliin että kuriirishakkiin. Tuohon aikaan Saksassa pelattiin siellä täällä nykypelin lisäksi myös kuriirishakkia 12 x 8 laudalla; kuriirishakki muuten on ensimmäinen tunnettu eurooppalainen suurella laudalla pelattava muunnelma. Kuriirishakin erikoisuutena on se, että siinä käytettiin sekä vanhaa arabishakin norsua että sen seuraajaa, nykylähetin tavoin liikkuvaa kuriiria; muunnelmaa on pelattu ehkä 1100-luvulta 1800-luvun alkuun saakka. |
|
|
Vanhan arabishakin visiirin heikkouden renessanssin ajan eurooppalaiset alkoivat tiedostaa elämän ajantajun nopeutuessa. Visiiri liikkui lähetin tavoin, mutta vain yhden askeleen kerrallaan. 1400-luvulla visiiri korvattiin yli kymmenen kertaa voimakkaammalla kuningattarella, eli muutos oli todella huomattava. Uusi peli valloitti Euroopan varsin nopeasti, ehkä 50 vuodessa. Nykyinen kuningatar sekä sotilaan kaksoisaskel on kehitetty 1400-luvun puolivälin renessanssin Italiassa, ja kun samalla vanhat norsut korvattiin Saksassa kehitetyn kuriirishakin läheteillä, nykyinen shakkipeli oli syntynyt. Vanha arabishakki väistyi varsin nopeasti, tosin sitä pelattiin vielä satoja vuosia arabimaailmassa ja Aasiassa sekä syrjäisissä maissa kuten Islannissa. 1400-luvun katolisesta Suomesta oli varsin tiiviit yhteydet Keski-Eurooppaan, joten Suomessakin nykyshakki lienee syrjäyttänyt varsin nopeasti vanhan arabishakin. Uudet säännöt vertauskuvallistavat elämän ajantajun kiihtymistä ja vauhtia tuli lisää myöhemmin kehitetyn linnoitussäännön myötä. |
|
1800-luvulla olojen rauhallisuus loi oivat mahdollisuudet suomalaisen kulttuurin nousun ohella myös shakkielämän kehitykselle. 1800-luvun teollinen vallankumous mullisti ihmisten elämän ja shakin harrastus lisääntyi kaikkialla Euroopassa. Suomessa akateemiset piirit alkoivat puuhata järjestäytyneen shakkielämän puolesta ja taiteilijapiireissäkin oli muotia pelata shakkia. Tiedetään esimerkiksi Tuusulanjärven taiteilijayhteisössäkin vierailleen kansallisrunoilijamme Eino Leinon olleen varsin vahva shakinpelaaja. |
Maailman kuuluisin suomalaispelaaja JaenischKuuluisin suomalainen shakkikirjailija ja myös ensimmäinen suomalainen shakkimestari on 1813 - 1872 Kannaksella, Venäjällä, Saksassa ja Pariisissakin elänyt Carl (Karl Friedrich von) Jaenisch. Hän syntyi Viipurissa ja piti aina itseään suomalaisena, vaikka suorittikin elämäntehtävänsä Venäjän tsaarin palveluksessa (siellä häntä pidetään maan ensimmäisenä shakkiteoreetikkona!). Nimi Jaenisch on todennäköisesti saksalaistettu kirjoitusasu vanhasta karjalaisesta sukunimestä Jänis. 1837 Jaenisch kirjoitti ensimmäisen shakkitutkielmansa, Découvertes sur le Cavalier aux échecs, jossa oli mm. tutkielma ratsun taistelusta nurkkakuningasta ja sotilaita vastaan. Hän opiskeli Pietarissa ja Moskovassa. Hänen vanhempansa omistivat Horttanan kartanon 9 km Viipurista etelään. Hän oli enemmänkin teoreetikko kuin innokas pelaaja, joskin hän oli vahva pelaajanakin: Árpád Elo on laskenut niukan aineiston pohjalta Jaenischin vahvuusluvuksi 2360. Jaenisch oli taitava löytämään hiuksenhienoja eroja pelitilanteessa ja tuomaan ne esille kirjoituksissaan. |
|
|
1840 Jaenisch matkusti Varsovaan ja Saksaan, missä hän tapasi Petrovin ja Lasan, aikansa kaksi parasta shakkiteoreetikkoa. Näitten kanssa Jaenisch kehitti ensimmäisenä tärkeitä teoreettisia avausperiaatteita, jotka ovat nykyaikaisen avausteorian kulmakiviä. Jaenisch kirjoitti useita shakki- ja matematiikka-aiheisia kirjoja, kaikki silloisella sivistyskielellä eli ranskaksi. Hän julkaisi 1842-43 Saksassa ranskankielisen klassikoksi muodostuneen kirjan Analyse Nouvelle des Ouvertures du Jeu des Échecs. Tämä kirja sekä Bilguerin Handbuch vaikuttivat niin syvällisesti silloiseen shakkiajatteluun, että niitten julkaisemisesta katsotaan nykyaikaisen avausteorian kehityksen alkaneen (The Oxford Companion to Chess, David Hooper & Kenneth Whyld 1984, hakusana Jaenisch). Saksassa Jaenisch ja Bilguer kehittivät yhdessä syvällisiä ideoitaan. |
|
Englantilainen mestari George Walker englanninsi Jaenischin kirjan jo 1850-luvulla. Jaenisch ystävystyi Englannin shakkielämää hallinneen Howard Stauntonin kanssa, jolle hävisi ottelun Englannissa 1851. MM Paul Morphyn palattua 1859 New Yorkiin yliopiston vastaanottojuhlien nauhat oli koristeltu kuuluisien mestarien nimillä: Philidor, Labourdonnais, MacDonnell, Staunton, Anderssen ja Jaenisch. Jaenisch oli periaatteessa Philidorin oppien kannattaja, mutta suhtautui käytännön asemiin tieteellisen tarkasti riippumatta niiden soveltuvuudesta Philidorin sotilasoppeihin. Merkittäviä Jaenischin oivalluksia olivat espanjalaisen lähetin perääntymismahdollisuus ja mustan b5-sotilaan (La4 - b5 Lb3) ahdistelu a4:llä. Jo sata vuotta valtaosa espanjalaispeleistä seuraa näitä Jaenischin oppeja. Hän kehitti mustalle Espanjalaiseen peliin muunnelman 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lb5 f5 (ns. Jänö-Jussi), jota on Järvenpäässäkin ahkerasti pelattu. Jaenisch tutki myös shakin historiaa ja esitti ensimmäisenä pelin tulleen Venäjälle tataareilta ja mongoleilta, sekä nykysääntöjen tulleen lännestä; venäläisten esi-isät tunkeutuivat Venäjän sydänmaille vasta 700-luvulta alkaen ja silloiset taistelut alkuasukkaiden kanssa ovat kenties vaikuttaneet shakin suosioon 1200-1300-luvulta alkaen. Jaenisch julkaisi monia matematiikkaa käsitteleviä kirjoja sekä myös tehtäviä; hän julkaisi itsematteja käsittelevän tutkielmansa eri kielillä. Jaenisch julkaisi avausteoreettisia tutkimuksiaan läpi elämänsä saksalaisissa, venäläisissä, ranskalaisissa, englantilaisissa ja amerikkalaisissa shakkilehdissä. Pariisilaiskerho Cercle des Échecs Paris valitsi hänet 1851 kunniajäsenekseen, American Chess Association 1858, Wiener Schachklub 1868 ja 1870 uudelleen perustettu Pietarin shakkikerho. Pitkän jutun Jaenischin elämästä on kirjoittanut Eero Böök Mestarin mietteissään (Suomen Shakki 9-11 / 1982).
Lopuksi maailman kuuluisimman suomalaispelaajan loistava pelinäyte
I.S. Shumov - C.F. Jaenisch, Pietari 1845:
|