Nyt olet vapaa ja mukana tuulen saat kulkea rajoilla ajattomuuden. Olet kimmallus tähden, olet pilven lento olet kasteisen aamun pisara hento. Et ole poissa, vaan luoksemme saavut mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotat meille hyvää yötä. - Eino Leino

virallinen nimi: WF Ewerich   lempinimi: Eve   rekisterinumero: -   syntynyt: 26.06.2003 (VHKR)   kuollut: 08.12.2004   sukupuoli: tamma   säkäkorkeus: 162 cm   rotu: FWB (Finnish Warmblood)   i. Wee Willie Winkie xx   e. Waterfall’s Friendship   kasvattaja: Anni / Waterfall   omistaja: pähkis   koulutus: ko Va A, re 140 cm, me 130 cm   KTK-III (67 p)

Eve on diivatammojen kärkinimistöä. Tamma on ilmiömäinen esiintyjä ja osaa poseerata näyttävästi kun tilaisuus vaatii.Eve on aina tiennyt arvonsa ja osaa tarpeen tullen tuoda itsensä hyvin määrätietoisesti esiin. Primadonna-asenteesta huolimatta Eeva on oikein hyvä käsitellä ja ratsastaa. Evelle pitää vain määrätietoisesti esittää ja opettaa miten mennään ja miten ei saa tehdä. Eeva vaatii välillä pitkää pinnaa, sillä tamma saattaa aika-ajoin yliarvioida itsensä ja mielipiteensä. Siksi ei ole mikää ihme jos löytää itsensä maasta tamman satulan sijasta.

Ratsastaessa tamma pitää saada lämpenemään ajatukselle, jolloin se on oikein pehmeä ja mukautuva, joskin helposti kuumeneva. Siksi jo pienet avut riittävät saamaan tamman liikkeeseen. Even mielestä jalat ilmassa on parempi kuin jalat maassa. Esteet saavat tamman innostumaan ja Eeva loikkii suuremmatkin okserit ja pystyt kuin tyhjää vain. Tämän taidon neiti on perinyt vanhemmiltaan jotka molemmat ovat hyviä estehevosia. Jos tamma ei kuumene liiaksi se hyppää radat keskittyneesti ja hyvillä ajoilla. Kouluratsastukseen tammaa ei saa syttymään ennenkuin se on verytelty ja lämmitetty erityisen hyvin. Tamman ajatukset kuuluvatkin "Ei, en ole mikään kone, minä en tyhjästä taivu!" . Kun tamma sitten on lämmin, se taipuukin kaiken lämmittelyyn nähdyn vaivan edestä. Koulutus on saatu jopa Vaativa B-tasolle asti ja ylöspäin on tietenkin suunta :) . Maastoillessa ja maastoesteillä tamma on vireä ja innostunut niinkuin kentälläkin, kuumenemis- ja pukkivaarat ovat olemassa, mutta jos ratsatsaa tasaisesti ja hallitusti tamma etenee nopeasti ja puhtaasti. Eeva on hyvä kilpahevonen diivailuluonteensa ansiosta. Tamma rakastaa esiintymistä ja tekee yleisön edessä parhaansa omalla näyttävällä ja tyylikkäällä tavallaan.

Hoitaessa Eve on suhteellisen kiltti mutta kokoajan varautunut. Eevaa ei kannata yllättää takaapäin tai säikäyttää äkkinäisillä liikkeillä sillä yllättävät ja uudet asiat saavat tamman helposti hermostumaan. Ihan oman- ja Even- turvallisuuden vuoksi tamma on käsitellessä hyvä sitoa kiinni. Neidillä ei ole tapana purra tai potkia mutta joskus, jos Eve vaikkapa säikähtää jotakin, se ajattelee ensisijaisesti omaa turvallisuuttaan ja ihmisen läsnäolo unohtuu sen sileän tien. Silloin tamma saattaa jyrätä vaikka päälle. Tahallaan Eve ei ketään satuta ja on oikeinkin lempeä otus :) . Aamulla, kun astuu talliin, voi hyvin erottaa Even pehmeän hörinän tallin kaukaisimmasta karsinasta ja usein kun tammaa harjaa se töykkäisee lempeästi päällään hoitajaa. Näistä eleistä voi päätellä, että vaikka Eve on joskus varautunut ja hiukan levoton tamma se nauttii silti ihmisen läsnäolosta. Tamma antaa nätisti harjata eikä ole sellaista herkkänahkaista laatua. Kaviot nousevat puhdistukseen ja suu aukeaa kun kuolaimia viritellään päälle.

Kun Eve haetaan tarhasta tai laitumelta se ei tahtoisi yhtään antaa kiinni. Tamma tapaa piilotella muiden takana ja pinkaista karkuun kun pelottava riimunnaru lähtestyy. Tällaista leikkiä Eve jaksaa yllättävänin pitkään vaikka esimerkiksi kaurojen avulla neidin saa yleensä poikkeuksetta kiinni. Kyllä Eeva ja Eevan maha aina huomaavat milloin karkuun juoksemisesta on hyötyä, milloin jotakin muuta kivaa on luvassa jos kiinni antaa. Eve kun ei näytä koskaan oppivan, ettei kuitenkaan saa syödä niitä herkullisia houkutuskauroja loppuun saakka, maistaa vain vähän ^^ . Ilmankin kauroja Eve tulee sisään jos muut tulevat. Tamman laumavietti on niin korkea ettei se jää yhtään mielellään yksin ulos ja tulee vaikka ilman riimua muiden perässä kuin pieni varsa emoa seuratessa.
Kun Even saa kiinni riimunnaruun se antaa nätisti taluttaa itseään eikä sen suuremmin temppuile. Kokoajan sen korvat kääntyilevät kuin tutkat ja ilme kertoo että vaaran uhatessa mikään naru ei pitele. Harvoin se kuitenkaan taluttajaa on kumoon jyrännyt ja karkuun juossut, sillä mikäli muita hevosia on mukana se turvautuu mielummin niiden läheisyyteen kuin kuusimetsään sadan metrin päässä.

Eve ei yhtään tykkää eläinlääkäristä. Se kiukuttelee ja väistelee pieniäkin neuloja ja tutkimuslaitteita taitavasti kuin ballerina. Usein neitosen kanssa tarvitaan enemmän kuin yksi eläinlääkäri ja yksi riimunnaru sen paikallaan pysymiseksi. Harvoin Eve kuitenkaan on sairas ja tuttavuuden valkotakin kanssa jäävät vähäisiksi.
Kengittäjää Eeva ei pelkää. Äärimmäisen rohkeaa, eikös? Eve tietää että kengittäjä ei piikitä tai pure joten tällainen tuttavuus aa yleensä työskennellä kaikessa rauhassa.

Even lastaus on helppo toimenpide sillä tamma tuntee oman kuljetusvaunun eikä säiky sitä lainkaan. Lastaussillankaan epäilyttävä kopina ei saa tammaa kuin tuhahtamaan. Vieraat kuljetusautot pelottavat vähän mutta käyvät Even mielestä järkeen. Eivät nekään sentään taida purra. Kilpailupaikalla Eve on jo vanha tekijä. Väenpaljous ja vieraat hevoset eivät saa neitiä hermostumaan ja siksi koko kilpailurulianssi suoritetaan kympillä kotiin, ainakin toivottavasti ;).

Klikkaa kuvaa saadaksesi sen suurempaan kokoon! Even kuvat © Holme Trakehners