Lotta on selkeästi mennyt kahtia isänsä ja äitinsä geenijaossa: perusrauhallisuus on tullut äidiltä, mutta temperamentin kipakka säväys isältä. Hoidettaessa Lotta ei turhia kiihkoile, mutta tuppaa aina välistä näyttämään kaapin paikkaa turhankin selkeästi; komennukselle neiti vain tuhahtaa ja pudistaa harjaansa. Vesi on mukava elementti, ja Lotta ottaa kirjaimellisesti ohjat omiin käsiinsä pesutilanteissa; siinä ei jää kuivaksi poni eikä ihminenkään. Kokonaisuudessaan tämän tamman kanssa on mukava viettää aikaa ja voi olla varma ainakin siitä, ettei tylsyys pääse yllättämään. Kaiken kovapintaisuutensa alla Lotan silmissä vilkahtelee pehmeä, lapsellisen innokas katse ja on niitäkin päiviä, jolloin halailuista ja rapsutuksista tämä tyttö ei saa tarpeekseen.
  Lotta on tullut isäänsä Kamuun myös ratsastuspuolensa suhteen; liikkeet ovat hyvät ja hyvin pompottavat ja innokkuutta uusin haastesiin löytyy ja riittää. Lotta oppii mielellään eikä turhia kainostele jo osaamiensa asoiden suhteen. Tamma on hyvä tölttäri ja toisinaan onkin vaikeapaa löytää sitä ravia sieltä töltin välistä.. Lotan kanssa tähdätään 5-käynti -luokkiin, sillä avuja tammalla niihin kyllä on. Lotassa on se loistava puoli, että koskaan ei tavitsi epäillä etteikö tamma olisi täysillä mukana ratsastuksessa; vaikka hoidettaessa neidin huomio seikkailee ja haahuileekin, on se kentällä täysin ratsastajassa. Maastokävely treenien välissä piristää sekä tammaa että ratsastajaa, eikä riemupukki niityn laitaankaan jää tekemättä.

SUKUTAULU