Kessu on luonteeltaan melkoisen
omalaatuinen. Ailahteleva.
Se vietti ensimmäiset vuotensa oripihatossa raviorien
kanssa ja oli pihaton kiistaton pomo.
Jos joku, puolta isompikin ori tuli vähän turhan
lähelle tai uhittelemaan, niin kyllä sai selkäänsä.
Kessu otettiin jo kaksivuotis-keväänä sisään, koska
alkoi käydä niin kovapäiseksi. Se opettiin ajoon,
niin kuin jokainen Ryysyrannan-kasvatti. Kessu kyllä
tajusi, että mitä siltä pyydetään, mutta sitä ei
todellakaan
kiinnostanut vähääkään tehdä mitä pyydettiin. Se
seistä jäkitti paikallaan, kun piti mennä eteenpäin,
ei suostunut
pysähtymään, hyppi ja pomppi joka suuntaan. Mutta
sitkeästi se vaan ajoon opetettiin, vaikkakin sen
tulivaisuuden näkymät olivat jo kirkkaana edessä.
Ratsuhan tästä pojasta tulee.
Nykyään Kessu kulkee kärryjen edessä ihan kaikessa
rauhassa, ei korvaansa lotkauta milleekkään ja
selvästi nauttii ajamisesta, onhan se sille hyvää
vaihtelua.
Ratsukoulutus onkin sitten edennyt paljon
paremmin, Kessu on vanhetessaan selvästi myös vähän
järkiintynyt,
eikä viitsi enää tehdä elämästä niin suurta
draamaa. Kessua koulutetaan hiljalleen, ja sillä
pyritään kisaamaan
sen tason mukaan. Hiljaa kun hyvä tulee.
Perusluonteeltaan Kessu on oikeastaan
aikamoinen hapannaama. Se loukkaantuu verisesti, jos joku
vieras ihminen
komentaa sitä. Sen takia pyritään siihen, että sitä
käsittelisi aina samat ihmiset, ettei turhaa selkkausta
tule.
Kessusta on mukavaa testata ihmisen huomiokykyä ja
reaktionopeutta. Se saattaa täysin harkitusti yrittää
väistättää
ihmistä, mutta sitten pitää vain tuupata herraa
takaisin. Tai sitten se rupeaa uhittelemaan vieraille
oreille.
Kessun kanssa tarvii aina olla tarkkana, sillä yhä
vieläkin se luulee olevansa herra ja hidalgo, ja muille
oreille pitää
antaa selkään. Kessu ei pidä siitä, että sen
karsinassa on ylimääräisiä, eli karsina kannattaa
siivota, kun herra on sieltä
poissa ja se kannattaa laittaa kuntoon käytävällä. Se
tarvii tarkasti pitää erossa muista oreista ja
tammoistakin...
Kessu nimittäin rakastaa jokaista vastaan tulevaa
tammaa. Orista tulee niin lempeä että, se hörisee ja
antaa miellellään
pienet steppiesitykset. Jos sen herra on ulkona ja
viereisessä tarhassa on ihanaisia tammoja, niin
kannattaa mennä
aidan viereen katsomaan yhden hevosen kouluohjelmaa.
Kilpailupaikalla Kessulle laitetaan
päävehkeet (lue suitset) päähän autossa ja sitä
talutetaan niistä.
Kotonakin se kannattaa viedä ulos ketju suussaa. Pysyy
herra paremmin hanskassa.
Osaa Kessu ottaa rauhallisestikkin. Joskus kun talli on
illalla hiljainen ja olet siellä viimeisenä, niin
Kessu laskee karsinassa pään syliin ja huokaisee.
Pohjimmiltaan se on oikein kultainen, mutta noin
päivänvalossa tarvii herran olla isompi, kuin
säkäkorkeus näyttää.
Ratsastaa Kessu on kuumenevaa sorttia. Jos
joku ei onnistu, niin herra turhautuu pahan kerran ja
joskus
voi olla etuosa vähän turhankin kevyt... Mutta kun
kaikki natsaa, niin se kulkee kuin unelma.
Kilpailuissa se tanssii kentällä ja toivon, että
tuomaritkin huomaisivat sen. Keveän liikkeen takia Kessu
on koulupainoitteinen, mutta toki sillä silloin
tällöin hypätäänkin. Kessu ei tosin pahemmin
esteitästä välitä,
se hyppää kyllä hyvin ja puhtaasti, sellaisella
kiireettömällä elegantilla tyylillä, mutta ei se
mitenkään innosta puhise.
Kessu ei pidä odottelusta ja sen kyllä
huomaa kengitys- ja kuljetustilanteissa.
Onneksi pystyn kengittämään sen itse, sillä jos Kessu
vetäisi aina herneen nenään kengityksessä,
niin siinähän loppuisi pian kengityssepät
lähiympäristöstä. Se seisoo kyllä ihan hienosti,
mutta kun se on omasta
mielestään pitänyt kinttua tarpeeksi kauan
ylhäällä, niin se tekee kaikkensa, että saisi sen
pois.
Koppiin se kipuaa hienosti, kilpailuissahan näkee ihania
tammoja, mutta sitten saakin lähteä heti matkaan tai
muuten alkaa koppi tutista. Sitä saa aina kisoihin
mennessä toivoa, että ei ole paljon liikennevaloja
matkalla...
Kessulla on nyt kisattu jonkun verran ja
se on pärjännyt hyvin, voittanutkin pariin otteeseen.
NJ-näyttelyihin olen ilmoitellut ja yksi irtoSert on
napattu. :)
Odotan pojasta paljon vielä.
Herra on tammanomistajien käytössä, vaikkakaan ei
sillä paljon ole astutuksia ollut...
Nimestä
Pikkuveljeni ehdotti Kesämiestä, jonkun hevosen
nimeksi...
Meillä päin katsotaan liikaa vintiöitä...
Varusteet
nahkariimu, ketju- ja tavallinen riimunnaru
harjat
talliloimi x2, verkkoloimi, toppaloimi
satula, huopa x2, valkoinen, nimellä varustettu
kisahuopa
suitset, kanki-
pintelit ja patjat
Sisarukset
24.11 o. Warkaiden
Ruhtinas, i. Ryysyrannan Romeo
17.12 t. Näpistäjä W, i. Vadelma
16.1.02 o. Harhakuva W, i. Ryysyrannan
Romeo
2.3 o. Ryysyrannan
Remontti-Reiska, i. Ryysyrannan Romeo
1.4 t. Ryysyrannan
Lentopusu, i. Hirmun Hurrikaani
1.5 t. Ryysyrannan
Hulina-Iita, i. Taikatuulen Luonnoton
30.5 o. Ryysyrannan Aivan
Ihana, i. Hirmun Hurrikaani
14.7 t. Ryysyrannan
Ramona, i. Ryysyrannan Kruunuprinssi
17.8 t. Ryysyrannan
Pikku-Pimu, i. Ryysyrannan Kruunuprinssi
28.10 o. Ryysyrannan
Jokapaikanhöylä, i. Hirmun Hurrikaani
Jälkeläiset
23.4.03 o. Ryysyrannan Villi
Luonnoltaan, e. Taikatuulen
Ajatelma
9.5 t. Tuiskun Tulikukka, e. Ruusulahden Vapaa
Haave
19.5 o. Ryysyrannan
Vilahdus, e. Haltiahengen
Usvahuntu
2.7 t. Neito Ryysyissä, e. Haltiahengen
Usvahuntu
Astunut 6.7 FNS Tulikukan
Suvusta
Kessun suku on isän puolelta puhtaasti ravipainotteinen.
Romeo on vuoden 2002 ravikuningas ja valioaikainen.
Isänisä Hirmu on myös valioaikainen ja lisäksi YLA
2-palkittu.
Ie. on pienhevostamma Miinan-Liuhu, jolla on ravien
lisäksi kisattu myös koulua ja esteitä, hyvälläkin
menestyksellä.
Hulivili ja Hirmumyrsky ovat myös tehneet vakuuttavaa
jälkeä aikoinaan raviradoilla.
Emän puolelta suku onkin tuntematon, mutta pienhevokokoa
ollut Dolli kisasi pariin otteeseen koulua ja esteitä ja
voitti samana päivänä He A-koululuokan ja 80-100
sentin esteet... Pikkutamma jätti jälkeensä monia
hienoja jälkeläisiä,
joista myös Harhakuva W ja Ryysyrannan Remontti-Reiska
ovat menestyneet.
|
