|
|
|
Yleisesti ottaen Henri on vilkas ja energinen poitsu. Siltä ei puutu luonnetta tai temperamenttia, tässä on niin sisukas ja iloinen tapaus ettei ole pitkään aikaan tavannut ketään Henrin kaltaista. Ori on kuin paras ystävä,; se osaa lohduttaa tiukan paikan tullen, se osaa pitää hauskaa jos siltä tuntuu, se osaa myös murjottaa jos sillä menee huonosti. Yksikään päivä ei Henrin kanssa ole samanlainen. Tässä on ori johon tosissaan kannattaa tutustua! Henri luottaa ihmisiin todella helposti ja sen luottamus on syytä ansaita. Mikäli ori kuitenkin suuttuu jollekin ihmiselle, se ei sitä hevillä unohda. Tätä tapahtuu kuitenkin harvoin, koska ori on varsin ystävällinen tapaus.
Hoitaessa Henri ei meinaisi millään pysyä paikallaan. Se saattaa touhuta omiaan koko toimenpiteen ajan eikä välttämättä aina edes huomaa hoitajaansa. Toisinaan se tosin saattaa huomata hoitajaa vähän turhankin paljon, esimerkiksi tuuppimalla hoitajan selkää ja päristelemällä kuin norsu. Hieman hassulta tämä kuulostaa, mutta se on Henrin tapa ilmaista kiintymyksensä. Hoitaessa Henri on todellakin kiltti kuin enkeli, sillä ei ole aikomustakaan aiheuttaa mitään pahaa ihmiselle joka huolehtii siitä. Nämä kauniit ajatukset katoavat Henrin päästä silloin kun sen satulavyö pitäisi kiristää tai saada kuolaimet suuhun, kaksi puuhaa joita Henri inhoaa yli kaiken. Suitsia laittaessa se saattaa kiskoa päänsä ylös kattoon ja leikkiä kirahvia, jolloin hoitajan on turvauduttava penkkiin. Ja satulavyötä kiristäessä se yrittää olla pallokala pullistellessaan. Muiden varusteiden kanssa ei ole suurempia ongelmia ja harjaus on Henrille yhtä nautintoa. Ratsastaessa yleensä Henri meinaa olla vähän turhankin reipas ja sitä eteenpäin menemisen halua ei tältä herralta puutu. Henriltä sujuu niin koulu kuin esteet ja varsinkin maastoesteet ovat orilla varsin lähellä sydäntä. Askeleet ovat Henrillä aika mukavat, varsin pehmeää sorttia. Ravi menee toisinaan vähän kipittämiseksi, jos ori innostuu, mutta muuten askeleet ovat kyllä ihan kivat. Esteillä oria kannattaa hidastaa aika suuressa määrin. Henri kyllä hyppää mielellään ja se osaa hypätä, se 90 cm menee vaikka takaperin käynnistä, mutta siitä isommat alkavat tuottaa jo lieviä ongelmia. Hieman Henri aluksi arkailee erikoisesteitä, esimerkiksi vesieste on varsin pelottava orin mielestä, mutta ratsastajan rohkaisu auttaa asiassa todella paljon. Ja palkitseminen on jo puoli voittoa, aina pitää muistaa rapsuttaa Henriä kiitokseksi jos se on tehnyt onnistuneen suorituksen. Koulupuoli on se hieman heikompi osa-alue, ainakin Henrin mielestä. Oria ei oikein jaksa kiinnostaa kouluratsastus ja vaikka se on suhteellisen notkea ja taitava, ei se oikein aina hallitse perusjuttuja. Koulua täytyy siis vielä treenata ja paljon, että ne perushommatkin menee jakeluun. Maastossa Henri pistää menemään niin lujaa kuin sen jaloista lähtee eikä puhettakaan että se hidastaisi! Se juoksee niin kauan kuin jaksaa jos siihen on annettu lupa! Varsinkin maastoesteet ovat Henrin mieleen, tosin silloin se tajuaa ettei se voi kaahottaa pää viidentenä jalkana miten sattuu. Tarhassa Henri viihtyy myös varsin hyvin. Se tykkää ulkoilusta ja voisi omasta mielestään vaikka asua pihalla, jos sellainen mahdollisuus olisi. Tarhassa ollessaan se yleisimmin käyskentelee ympäriinsä, saattaa napsia pari heinänkortta sieltä täältä, tietenkin jos sitä on saatavilla, ja katsoo uusia kohteita joita voisi hurmata. Jos menee seisomaan tarhan aidan viereen, voi olla sataprosenttisen varma että Henri tulee siihen aidalle kerjäämään huomiota. Myös poseerata tämä herra osaa, jos kameran kanssa menee tarhalle seisoskelemaan, saa aika varmasti hyviä toimintakuvia kun Henri rupee pitämään hauskaa. Taluttaessa Henri on varsin kiltti. Se tietää että jos se haluaa päästä sovinnolla sisälle tai ulos tai minne tahansa, sen kannattaa käyttäytyä asiallisesti. Toisinaan on turvallisempaa kietaista naru orin turvan ympäri tai pistää ketju leuan alta, varsinkin jos läheisyydessä on tammoja, sillä eihän oreista ikinä tiedä mitä ne tekevät. Mutta yleisesti ottaen Henri kulkee ihan nätisti narun varressa. 
Henrin isä Egfried III menestyi nuoruusvuosinaan todella upeasti työhevoskilpailuissa. Varsinkin metsäajo ja käyttöajo olivat orin suosikkeja ja näissä lajeissa se pärjäsi erityisen hyvin. Henri ei kuitenkaan tätä lajia hallitse ja sen takia työhevoskilpailut on jätetty orin kohdalta pois päiväjärjestyksestä. Rakenteeltaan ori oli myös ihailtava. Hyvin isokokoinen ja jykevä ori hallitsi kyllä näyttelykehiä. Kantakirjaan sitä ei keretty laittaa, koska se menehtyi viime joulun tietämillä juuri ennen kantakirjaustilaisuutta. Jälkeläisiä orille siunaantui Henrin lisäksi kolme kappaletta. Isänisä Holmvid taas oli ihan puhtaasti ratsupainotteinen norjanvuonohevosori, suoraan Norjan pohjoisosista. Tämä ori taasen pääsi kantakirjaan, mutta hieman huonoin arvosanoin. Orilla kun ei tuo ulkoinen kauneus ollut niin ihailtavaa ja muutenkin se oli aika epämääräisen näköinen. Ratsastuskilpailuissa se kyllä menestyi mutta ei oikein muualla. Isänemä Shonna JJ oli tavallinen ratsastuskoulun hevonen joka starttasi muutaman kerran seuratason koulukilpailuissa, mutta siihen sen kilpailu-ura jäi. Henrin emä Sannie Hafnar on pääasiassa näyttelypainotteinen tamma, Oslon seuduilta. Sillä on kierretty monen monta kertaa näyttelyissä, satuinpa kuulemaan myös että tamma oli aikoinaan näyttelyissä Henrin kanssa. Oli tullut ihan mukavia tuloksia. Jälkeläisiä tammalle on kertynyt jo muutama, ja kantakirjastakin tamma löytyy. Ratsastuskilpailuissa tamma ei ole startannut ikinä, mutta kuulemma ratsastavuudeltaan ihan kiva. Emänisä Blaeden Falur oli estepainotettu ori, joka myöhemmin ruunattiin. Jälkeläisiä tälle ei siis tullut kuin yksi kappale, Sannie Hafnar. Estekisoissa, pikkuluokissa heppa menestyi kohtuuhyvin, mutta se oli enemminkin omistajiensa harrastehevonen. Yleisesti ottaen Henrin suku on varsin monipuolinen. Suvusta löytyy sekä hyvärakenteisia norjanvuonohevosia että ratsastuskilpailuissa menestyneitä. Painotuksia löytyy sukutaulussa olleilta hevosilta monia, mutta yleisin on varmasti tämä koulu-este-linja. Isälinjalla eniten on juuri esteratsastusta jos tätä isän painotusta ei oteta lukuun. 
NJ ... (Kisoja 7 kpl, voittoja 1, sijoituksia 1, arvonimet: LKV1, LKV3, 2x irtoSERT, 2x JS) ERJ ... (Kisoja 20 kpl, voittoja 0, sijoituksia 1, rp: -) KRJ ... (Kisoja 28 kpl, voittoja 0, sijoituksia 0, rp: -) KeRJ ... (Kisoja 1 kpl, voittoja 0, sijoituksia 0, rp: -) MEJ ... (Kisoja 8 kpl, voittoja 0, sijoituksia 0, rp: -) Muut kisat ... (Kisoja 7 kpl, voittoja 0, sijoituksia 0)
synt, sukup. nimi, e. (om)
Eanred Hafnar on hyvän näköinen ja vankka rakenteinen vuononhevonen. Jalat ovat suoraan sanattoman täydelliset ja niistä ei löydy mitään vikaa. Pää on muodostunut hyvin ja kaula on vankka, eikä liian pitkä. Pää on vuonohevoselle tyypillinen vaikka hieman pieni. Häntä on juurtunut hyvin juomilleen, eikä se ole kasvanut liian alas. Vuohiset ovat sopivalla korkeudella ja ne tukevat hyvin kaviota. Kaviot ovat hyvin hoidetut ja moitteettomat. Liikkeet ovat hyvin voimakkaat ja askelajit erottaa hyvin toisistaan. Takajalat astuvat etujalkojen jälkeen oikein, eikä hivuttamista ole ravissa. Laukassa askel on keinuva, mutta vankka. Työskentelee hyvin takajaloillaan ja etupää pysyy kevyenä. |
