 |
 |
Calliston Vintiö
13.7.2002
- 13.3.2004
|
|
Kauniina maaliskuisena kevätpäivänä tuli sinun aikasi lähteä, rakas shetlanninponini Vintiö. Kun tulin hakemaan sinua ulos tarhailua varten, huomasin, että sinulla oli vähän vaikea olla. Hiljaa makasit maassa ja katsoit minua lempeillä silmilläsi. Tulin luoksesi ja otin pääsi syliini. Laskit sen siihen niin luottavaisena ja suljit sitten silmäsi. Hengityksesi alkoi hiljalleen käydä yhä raskaammaksi, ja sydämeeni koski aina vain enemmän. Sitten, yhtäkkiä avasit vielä silmäsi, joista kuvastui suunntaton lämpö ja haikeus. Tuntui, kuin oisit jollakin tavalla halunnut sanoa "Kiitos". Sitten suljit silmäsi hitaastija tunsin, kuinka hengitys viimein lakkasi. Nyt olit siirtynyt taivasniityille. Paikkaan, jossa sinun on varmasti hyvä olla, eikä vanhuuden vaivoja tunneta. Lepää rauhassa. "Vintiö oli kaikenkaikkiaan varsinainen Vintiö, kuten jo nimikin kertoo. Ei ollut sellaista päivää, ettei se olisi jonkinlaista kujetta ollut suunnittelemassa. Vintiö oli poni, joka toi iloa jokaiselle, joka sen tunsi. Ulkomuodoltaan Vintiö oli myös tapaus, jota ei kertakaikkiaan voinut vastustaa. Kun se tuli suurilla tummilla silmillään tapittamaan, oli sille aina pakko antaa muutama rapsutus :) Ehdin tuntea Vintiön hyvin kauan, lähes koko sen elämän ajan ja siitä muodostuikin minulle hyvin tärkeä poni. Yhdessä ehdimme kokea jos minkälaista ja välillämme vallitsi mitä lämpimin ystävyyssuhde. Vintiöstä ei ikinä tullut mitään suurta rusettihaita tai näyttelyponia, mutta sillä ei ollut merkitystä. Jo pelkkä ponin läsnäolo toi jokaiseen päivän pirteyttä. Jälkeläisiä Vintiölle on kuitenkin kertynyt oikein mukavasti, peräti 14 kappaletta. Sopii toivoa, että niistä kasvaa isänsä kaltaisia sydämenmurskaajia. Mikäli Vintiö olisi saanut itse toivoa, se olisi varmasti halunnut, että se muistettaisiin ennen kaikkea hyväntuulisena ponina. Älkäämme särkekö tätä toivetta." Lämmöllä muistaen, Risu ja muut ystävät - - - Calliston
Vintiön sivut |