Olen harrastanut saksanpaimenkoiria aina vuodesta 1984, jolloin ostin ensimmäisen spk:n Roin. Kasvatusura lähti käyntiin huomattavasti myöhemmin vuonna 1994, jolloin Jatta tuli taloon. Jatta ei osoittautunut jalostuskoiraksi synnytysvaikeuksien vuoksi, joten käytimme Jattaa jalostukseen vain kerran.
Ensimmäinen sakemannipentue, yksi ainoa pentu keisarinleikkauksella, syntyi vuonna 1996. Kelpiet ja serrat tulivat mukaan kuvioihin v. 1997; ensimmäinen kelpiepentue syntyi v. 2000 ja ensimmäinen oma serrapentue vasta v. 2002, joskin sijoitus- ja osaomistuspentueista ensimmäinen syntyi 2000.
Olen suorittanut sekä kasvattajan perus- että jatkokurssin, kehäsihteerikurssin, koulutusohjaajakurssit ja koetoimitsijakurssin. Toimin aktiivisesti Härmän kennelkerhossa (johtokunnassa vuodesta 1995 - ) ja Suomen Serrat- yhdistyksessa (yhdistyksen puheenjohtajana 2005-2006, jalostustoimikunnan jäsenenä 2005- ja jalostustoimikunnan puheenjohtajana 2007- ) Minut on palkittu Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin pronssisella ansiomerkilla 2007.
Tavoitteenani on kasvattaa kaikissa roduissa terveitä, monipuolisia koiria, joilla voi harrastaa niin käyttö- kuin näyttelypuoltakin. Kaikissa roduissa tärkeintä on terveys ja luonne, joskin koira saa olla kauniskin. Myös geenipohjaa pyrimme pitämään leveänä kaikissa roduissa.
oikealla, muutamaa vuotta (1972) myöhemmin Australiassa, mieheni Seppo ja kääpiövillakoira Bell
Myös meidän Miro poikamme (s.9/04) seuraa vanhempiensa jalanjälkiä ja kasvaa koirien parissa leikkien
Hyvä jalostuskoira on terve, sillä on A-C-lonkat ja 0-1 kyynerpäät rodusta riippumatta. Se on vapaa myös muista perinnöllisistä sairauksista, joita rodulla mahdollisesti esiintyy. Sillä ei ole allergioita tai muitakaan sairauksia. Sen fyysinen kunto on hyvä ikään katsomatta, se on lihaksikas ja liikkuu mielellään. Se on periyttänyt jälkeläisilleen toivottavia ominaisuuksia.
Se on osoittanut koulutettavuutensa ja hyvähermoisuutensa, joko tuloksilla tai sen koulutettavuus on muuten todettavissa. Se tulee normaalitilanteessa toimeen aikuisten ja lasten kanssa. Se käyttäytyy luontevasti myös vieraissa paikoissa, vieraiden ihmisten seurassa eikä stressaa turhista. Ulkonäöltään se on rodunomainen, mutta ei välttämättä näyttelytähti.
Hyvä jalostusnarttu antaa astua itsensä normaalisti, synnyttää ilman suurempia apuja, hoitaa pentunsa hyvin ja käyttäytyy niiden seurassa luontevasti. Se käyttäytyy myös pennunkatsojia kohtaan varmasti ja ystävällisesti ja samalla opettaa omalta osaltaan tätä käytöstä pennuilleen.
Hyvä jalostusuros astuu itse. Keinosiemennys on perusteltua vain tuonti- tai pakestespermalla, ei sen vuoksi ettei uros uskalla tai osaa astua.
Jokainen meillä syntyvä pentue on tarkan harkinnan tulos. Vanhempien valinnassa kiinnitän ensimmäiseksi huomiota vanhempien terveyteen, luonteeseen ja sukutaulujen yhteensopivuuteen. Riskikoiria ei kannata kerrata ja jokaisella koiralla näitä riskejä suvussa on, rotuun katsomatta. Vanhempien tulee olla terveitä, hyvähermoisia, rodunomaisia ja varmakäytöksisiä sekä korjata toistensa puutteita.
Sukusiitos voi joissakin tapauksissa olla perusteltua, eikä ulkosiitos ole autuaaksi tekevä asia. Molempia tarvitaan, jotta toivottavat ominaisuudet säilyvät rodussa. Haetut ominaisuudet näkyvät usein vasta vuosikymmenten päästä, mitään ei saavuteta parissa sukupolvessa. Jos sinua kiinnostaa jonkin yksittäisen yhdistelmän jalostussuunnitelma, niin voit ottaa yhteyttä. Kerron mielelläni lisää.
Jokainen meillä syntyvä pentu on luovutettaessa vähintään kolmeen kertaan madotettu, rekisteröity, eläinlääkärin tarkistama ja tunnistusmerkitty. Pennut syntyvät sisällä talossa ja saavat paljon huomiota ja virikkeitä ennen luovutusikää, suuri kiitos tästä kenneltytöille ja -pojille :)
Jokaiselle pennulle kuuluu myös lonkka- ja kyynerkuvaus pentuetapaamisen merkeissä n. 1.5-2 vuotiaana, jotta saisin yhdistelmän terveydestä mahdollisimman laajaa ja puolueetonta tietoa. Myös tieto pentujen muusta terveydestä on kullanarvoista.
Toivon että pennunomistajat pitäisivät yhteyttä myös myöhemmin, joskaan en vaadi sitä. Kuulen aina mielelläni kasvattieni kuulumisia ja otan vastaan valokuvia. On ihana nähdä miten pennut kehittyvät aikuisiksi. Näyttelyissä ja kokeissa sekä niihin valmistautumisessa autan niin paljon kuin mahdollista ja kannustankin niihin osallistumaan.
Tärkeintä on kuitenkin että koiralla on rakastava koti, jossa se saa elää normaalielämää.
