Arttu onkin luonteeltaan aika jäärä ja jopa dominoiva. Se osoitti selvää vartioimisviettiä jo silloin 4.5 kk iässä kun tuli meille ja olikin ovella heti vastassa valikoimassa ketä päästää sisään ja ketä ei. Arttu kyllä oppii asioita joskus jopa liiankin nopeasti, mutta sillä ei sillä tavalla ole miellyttämisen halua kuin muilla koirilla ja on sitä sitten kokeiltu jos mitä keinoa että koiran saa sitten halukkaasti hommia tekemään.
Pakkotyö pisti sen ja pistää vieläkin vain pullikoimaan vastaan joten on käytettävä keinoja että se huomaamattaan tekee ne hommat kuten tahdon ja jopa mielellään. Siinä kyllä virtaa ja energiaa riittää kun sen saa oikealla tavalla esille ja ruoka sen kanssa saa usein ihmeitä aikaan. Arttu on kyllä ollut aina luotettava kilpakaveri ja tykkään sen luonteesta koska siinä on haastetta. Sidillä on hyvät hermot ja se ei yleensä hätkähdä mistään ja meni minne meni niin se on aina kuin kotonaan. Se on perusluonteeltaan kova ja toisista uroksista se ei ole koskaan tykännyt, katsoo ne aina kilpailijoikseen lukuun ottamatta hyvin nuoria uroksia. Nartut sille on on kyllä sitten turhankin tärkeitä.Se puolustaa herkästi ja reagoi varsinkin nuorempana ihmisten äkkiliikkeisiin herkästi. Ei kauheasti välitä muista ihmisistä ja onkin ns. yhden ihmisen koira. Nuorempana oli hieman pidättyväinen mutta koska toiset koirat ovat syliintunkevia on sekin katsonut että jää ilman huomiota jos ei puskeudu sekaan. Kotioloissa se on rauhallinen ja yleensä oleilee siellä missä minä olen mutta viihtyy myös itsekseen paljon. Ei maailman helpoin tapaus ole ollut, mutta opettanut minun hyvin tunteman koirien käyttäytymistä ja Artun ansiosta olenkin kouluttamisesta ja koirista muutenkin oppinut tosi paljon. Arttu on hieno koira vaikka kaikkea kommellusta sen kanssa on sattunut mutta tuskin koskaan toista samanlaista tulen saamaan.