Pecous

Pecous
1xLKV2

Perustiedot

Lempinimi: Pecu
Syntynyt: 27.6.1996 Suomi
Sukupuoli: Ruuna
Rotu: Arabi
I. Go ox
E. Lily ox
Säkä: 155cm
Varsat:-
Koulutus: Ratsu, he A, 20cm
Hoitaja:-
Om. Saara
Päivis

Muuta

Historia: Pecous on ystäväni hevosen varsa. Olen siis tuntenut Pecun ihan sen syntymästä asti. Se oli varsana äärettömän villi ja ihan seko. niinpä se päätettiin ruunata. Pecu rauhoittui todella paljon ja se myytiin 3-vuotiaana (kouluttamattomana) jonnekin päin suomea yksityiseksi. En kuullut siitä mitään vuosiin. Sitten yhdissä estekisoissa näin sen. en ollut uskoa silmiäni se oli laiha ja sillä oli päällään satula, suitset, martingaalit, gramaanit, kanki kuolaimet ja ties, vaikka mitä apuohjia sun muita varusteita. Pecun selässä istui lihava kiukkuisen näköinen mies raippa kädessä. Se näytti kauhealta. Menin omistajan luo ja hetkeäkään miettimättä kysyin oliko hevonen kaupan. Mies katsoi minua kummissaan ja nyökkäsi. Puolituntia myöhemmin olin ostanut Pecousin pilkka hintaan. Kauppaan kuului vain Pecu, päitset ja riimunaru. En kyllä tekisikään mitään niillä kamalilla varusteilla. Talutin oudosti kävelevän Pecun trailerillemme. Tyyppi jonka olin kuskannut kisaamaan sanoi, että olin hullu kun ostin Pecun. Pecu oli ennen pelännyt trailereita, mutta nyt se käveli vain apaattisesti sisään. Moni muukin asia oli kadonnut mm. sen silmien iloinen pilke oli häipynyt kauan sitten. No, hoidin Pecun kuntoon, koulutin uudelleen ja nyt se on hyvä kuntoinen ja rauhallinen yleishevoseni.

Hoitaessa: se on aivan ihana se laskee yleensä pään hoitajan syliin, ja silminnähden nauttii harjaamisesta (Näin ei aina ole ollut, kuten historia kohdasta voit päätellä). Se nostaa kiltisti jokaisen kavion. Se ei kuitenkaan siedä yhtään mahan alta harjaamista. Se olkaa potkia ilmaa takajaloillaan ja luimia kun sieltä harjaa. Siksi se kannattaakin tehdä mahdollisimman nopeasti. Kaikesta muusta harjaamisessa se nauttii todella paljon. Pecu ojentelee aina nautinnollisesti kaulaansa. Se myös tietää miten ”arvokasta” on se, että joku harjaa. Sillä kun oli vuosia jolloin sen turkkia ”harjattiin” vain silloin tällöin. Kun satula ja suitset astuvat kehiin muuttuu ääni kellossa. Se seisoo epäilevän näköisenä. Enää se ei näyki, kuten silloin kun ostin sen, mutta se pullistelee eikä tahdo avata suuta. Nämäkin pahat tavat ovat onneksi väistymässä. Vielä siitä minkä Pecu tietää olevan arvokasta. Eli monia muitakin asioita Pecu osaa arvostaa ihan eritavalla kuin muut hevoset. Ei pelkästään harjaamista. Niistä yksi on tarha. Muut hevoset saattavat sade säällä mennä tarhaan vähän nikotellen, mutta Pecu menee aina innolla ja reippaasti. Tarhassa se nauttii elämästään. Välillä syöden ja välillä pyrähtäen villiin hurjaan laukkaa. Monet nälkää nähneet hevoset muuttuvat hermostuneiksi ruoka ajan lähestyessä ja käyttäytyvät päälle käyvästi kun ruokaa laitetaan kippoon. Pecukin hermostuu, mutta kun ruoka tuodaan karsinaan se odottaa sivummalla ja syöksyy kimppuun vasta kun ruokkija on lähtenyt. Se siis osaa arvostaa kaikenlaista hoitamista ja sitä, että se ylipäänsä saa ruokaa. Pesemisestä se ei tykkää, mutta sitäkin se osaa arvosta. Pecu ei pelkää juuri mitään (enää). Autot ja raippa saa sen hermostumaan muttei mikään muu. en tiedä miksi. Ennen se säikähti jokaista rasahdusta ja seisoi hiljaa karsinan nurkassa pelosta väristen. Epäilen, että sen kunnon parantuessa myös sen itsevarma ja rohkea minä nousi taas pintaa. Sekään ei kuitenkaan poistanut kaikkia pelkoja esim. tuota raippa pelkoa.
Elämästä kaverini luona on kuitenkin säilynyt jotain. Ainakin se, että Pecusta on aivan ihanaa jos joku rapsuttaa sitä korvan takaa.

Taluttaessa: Pecu on kiltti ja rauhallinen. Se liikkuu kiltisti vierellä, ei kisko, ei tanssahtele, ei kiihdyttele, ei hidastele. Kulkee vain kiltisti rinnalla ja tottelee kaikkia käskyjä antaumuksella. Pelokkaat tai kovakouraisetkaan ihmiset eivät saa sitä hetkahtamaan, mutta miehet, lihavat miehet. Pecua kaltoin kohdellee miehen kuva on piirtynyt sen muistiin lähtemättömästi. Se muistaa aina miehen lihavat piirteet ja ilkeän ilmeen ja kaikki lihavat miehet se tuomitsee sen perusteella rääkkääjiksi.

Kuljettaessa: Trailerit on Pecun mielestä ihan kamalia paikkoja. Kun sen kunto palasi se myös muisti vanhan pelkonsa. Se ei astu koppiin millään ilveellä, jos sitä yrittää lastata perinteisellä tavalla. Kokeilimme monia eri tyylejä lastata Pecu, mutta ei niin ei. Kunnes yhtenä päivänä keksimme sen ihan vahingossa. Pecua oltiin tuomassa tarhassa kun pihalla lastattiin hevosta. Hevonen oli kiero kuin kettu. Kun ihmiset olivat saaneet sen vaivoin sisään se tuli etu ovesta ulos. Menin apuun Pecua samalla taluttaen. Pecu haisteli etuovea kummissaan. Olin saanut otteen toisesta hevosesta, mutta se tempoi niin paljon, että oli pakko tarttua kaksin käsin. Sitten Pecun naru lipui sormistani. Kun olin antanut hevosen takaisin omistajalleen muistin Pecun juoksin trailerin toiselle puolelle. Pecun takajalka katosi juuri koppiin. Tuijotin sitä ihmeissäni. Toisen hevosen omistaja oli yhtä ihmeissään. Menin sisälle ja käänsin Pecun rampin kautta toiseen kopin ”karsinoista”. Eli tuolla omaperäisellä tyylillä Pecu menee sisään.

Kilpailuissa: Pecu on aina vähän varuillaan ja jännittynyt. Sitä pidetäänkin mahdollisimman paljon trailerissa tai mahdollisessa karsinassa, jotta sen ei tarvitsisi stressata ympäristöstä. Lämmitellessä tai esittely vuoroa odotellessa Pecu yleensä vähän hermostuu, mutta lämmitellessä ainakin jännittyneisyys katoaa. Ratsastussuorituksessa Pecu on aika rauhallinen, mutta ei silti ehkä pyri parhaimpaansa. Näyttelyringissä se on hermostunut. Silti se kuitenkin saa näkyviin hyviä puoliaan.

Ratsastaessa: Pecous on joskus saanut surkean koulutuksen, ja olen nyt itse uudelleen kouluttanut sen. Uudelleen koulutus onnistui aika hyvin ja pahat tavat ovat väistymässä. Sen koulutaso nousi nollasta he A:han. Se on aika miellyttävä ratsastaa. Sillä on mukavat keinahtelevat askeleet ja se tottelee apuja. En voi sanoa että herkästi, mutta on se silti kuuliainen. Kouluratsastus on Pecun kanssa ihan mukavaa kunhan mennään sellaisia liikkeitä mitä Pecu osaa. Apujen pitää olla aina selkeät ja kun Pecu ei tee niin kuin tahtoo sille ei saa suuttua, vaan sitä pitää ymmärtää ja antaa avut uudestaan selkeämpinä. Pecu kyllä yrittää parhaansa. Se tietää, että ratsastajat tykkäävät kun se menee peräannossa ja onkin haka huomaamaan sitä pyytäviä apuja. Sen takia se saattaa mennä pienistä avuista laukka peräantoa, mutta tarvitsee isot avut pohkeenväistöön. Pecu nauttii ihailevista katseista ja niitä se tietää voivansa kalastaa laukka peräannolla. Esteillä Pecu on täystohelo. Se ei hyppäisi edes oman varjonsa yli. Se lähestyy esteille aina ihan hyvin. rytmikkäässä laukassa, mutta kun este tulee eteen se joko kieltäytyy tai hyppää liaan aikaisin. Eli esteitä ei kannata edes kokeilla sen kanssa. Maastoilusta Pecu tykkää tosi paljon se ei säiky niin kuin monet muut kovia kokeneet hevoset vaan nauttii siitä yli kaiken. Se tekee kaiken suurella innolla, erityisesti pitkät rauhalliset laukat on sen mieleen. Metsässä Pecu tuntee olevansa jotenkin turvassa, ehkä joku ystävällisempi ihminen on käynyt sen kanssa maastossa. Sitä emme kuitenkaan voi tietää. Omistan muuten myös Pecun vuotta vanhemman puolisiskon Jasmin ox:n.

Sukutaulu

Isä: Go	ii: Lord of the Sky	iii: Sir. Captain
		iie: Helen
	ie: Lady Rocket	iei: Peppers
		iee: Chili
Emä: Lily	ei: Andros ox	eii: Royal Prince
		eie: Alexsandra
	ee: Lilian ox	eei: Marchall
		eee: White Liliac

Kisakalenteri

Pvm	Paikka	Laji	Luokka	Sija
30.9.-03	YT Zalama	Näyttely	lk.5	2/6