 Ryysyrannan Marilyn
Jonkin aikaa etsiskelin itselleni sopivaa ravuria, ja kun olin päättänyt shetlanninponin sellaiseksi hankkia, alkoikin suuri metsästys. Ensin kiertelin kaikkia tuttujen suosittelemia ravitalleja läpi, mutta jotenkin ei mikään kunnolla iskenyt. Sitten selailin lehti-ilmoituksia kauempana olevista talleista mutta niissä kaikki olivat liian nuoria tai liian vanhoja. Lopulta kävin vain raveissa katselemassa shetlanninponien lähtöjä, josko sieltä löytyisi joitakin mielenkiintoisia kasvattajia. Siellä törmäsinkin Monniin, joka kertoi että hänellä on muutama shetlanninponitamma myytävänä, joista yksi on muutaman kerran startannutkin. Lähdin mukaan katsomaan Lyniä. Ensin en ajatellut tätä tammaa ostaa, sillä luonteeltaan on oikea paholainen. Vähän aikaa kun Lynin tekemisiä seurailin ja nukuin muutaman yön ylitse niin päätin sen --- paholainen muuttakoon minun omistukseeni. Karsinasta ulos saanti on jo sinänsä suuri saavutus Lynin kohdalla, saatika sitten tarhaan asti tai kärrien eteen. Lyn hangoittelee viimeseen asti vastaan, ihan vain periaatteesta. Hoitaessa ei tämän takia ole mitään pelkoa siitä, että tyttö karkaisi jos karsinan oven jättää auki, ellei ulkona ole jotain todella erikoista johon on aivan pakko tutustua. Harvemmin kuitenkaan mitään niin erikoista siellä on Lynin mielestä, että pysyy kyllä karsinassa todella hyvin. Käytävällä kun valjastetaan, koettaa Lyn lintata minut usein seinään, sillä se on Lynin mielestä todella turhaa hommaa. Mahavyön kiristäminen on viimeinen asia mistä se tykkää ja näyttääkin
 © Kuvista erittäin suuri kiitos Stutteri Stjernenille ! Kaikki muu sivuilla oleva materiaali on tikkurasian itse suunnittelemaa ! | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
