>> KARVAKAVERIT
© Jenna. H
|
nimi lempinimi rotu sukupuoli syntynyt väri säkäkorkeus rekisterinumero |
Hämypuron Asteriksi Atte suomenpienhevonen ori 25.6.2008, rautias 146 cm VH-47366 |
omistaja kasvattaja painotus koulutustaso käyttö saavutukset kotitalli päiväkirja |
Latoya Hämypuro koulu HeA,80cm,60cm kilparatsu SV-II Latoyan tila klik |
Noin yleisesti ottaen Atte on varsin hyvätapainen nuori herra. Vaikka oripoikani isä on todella jääräpää ja rohkea hevonen, on Atte tottelevainen ja vähän pelokas. En nyt tarkoita sitä, että Atte pelkää kaikkea mikä pitää outoa ääntä tai liikkuu ym, vaan kaikki uudet asiat hieman jännittävät. Atte on kuitenkin vain sopivassa mielessä säikky. Se kyllä kyylää uutta paikkaa, mutta pienen rohkaisun avulla se menee pelottavan paikan ohi. Tosin joskus vähän vauhtia lisäten. Kuitenkin melko rohkeaksi Attea voisi kutsua. Ensimmäinen kuljetus oli meinaan yllätävän helppoa Aten kanssa. Hetken pällisteltyään koppia, ori käveli sisään kuin vanha kisahevonen. Ei se tosin kauaa siellä viihtynyt, mutte ori kesti mallikkaasti matkan minun luokseni. Taluttaessa Atte on ihan mukava. Rauhalliset sunnuntaikävelyt maastossa taluttaen eivät yleensä mene ihan nappiin. Ei ori kyllä mitään muuta tee, kuin steppaa vierellä ja välillä säikkyy puskia rapisuttavaa tuulta. Joskus Atte oli niin paljon riehunut, että lyhyen lenkin jälkeen ori oli jo hikinen. Atte on kuitenkin siitä mukava tapaus, että se ei lähde rynnimään. Vaikka se kuinka säikkyisi, riittää vain yksi narusta kiskaiseminen, ori palaa luoksesi. Ja päälle Atte ei ikinä käy. Valitettavasti Atessa on kuitenkin yksi huono puoli, sillä talliin ruoka-aikaan taluttaessa on turha odottaa leppoisaa kävelyä vierellä. Heti portista ori tulee laukalla ja kun vähän komentaa, se pysähtyy, mutta useimmiten keulii. Atte jää keulimaan paikoilleen hetkeksi ja kun sitä pyytää eteen, se hyppää oikealla jättiloikalla ja heittää muutaman pukin. Lopuksi ori tyytyy steppaamaan vierellä tai ravaamaan ympärillä. Kuitenkin Attea kannattaa komentaa ihan ronskisti jos se hyppii tuohon tapaan, kyllä se osaa lopettaa riehumisen jos vain täytyy.
Hoidettaessa Atte on siedettävä tapaus. Koko ajan ympärilleen pällistelevä orini tahtoo nähdä ensimmäisenä mitä tallissa tapahtuu. Jos joku vaikka tiputtaa satulahuoneessa ämpärin ja siitä kuuluu pieni kolahdus, voi olla varma, että yhdestä karsinasta korvat pystyssä tuijottaa ruskeasilmäinen, hyvin komea oripoika, joka saattaa vielä seurata tekemisiäsi niin kauan kuin olet näköpiirissä. Aina kun vaihtaa harjan, on Aten ihan pakko tutkia se ja vähän maistaa. Kun Atte toteaa harjan turvalliseksi, se jatkaa omia touhujaan, eli syömistä tai pällistelemistä. Atte kannattaa harjata karsinassa ja vielä ihan irti, sillä pesarissa se ei malta olla, koska ei pääse niin vapaasti liikkumaan. Atte on kuitenkin niin kiltti ori, että sen voi kyllä antaa olla ihan irti karsinassa, kunhan vain katsoo, ettei ori tallo jaloille samalla kun pyörii. Atte nauttii harjaamisesta. Kovillakin harjoilla saa harjata oria, eikä se sano siitä mitään. Joskus ori nautiskelee niin paljon, että alkaa nukkumaan. Tietenkin pienikin kolahdus herättää orin, mutta ei mene kauaa kun sen silmät ummistuvat. Pään harjausta Atte rakastaa yli kaiken. Välillä saa ihan tosissaan kantaa Aten päätä, sillä se tavallaan nukahtaa syliin. Silloin ei edes kolahdukset kiinnosta oria. Kavioiden puhdistus onnistuu helposti. Tutkittuaan kaviokoukun, ori nostaa jo jalkansa valmiiksi ylös. Suojien laittaminen on päivästä riippuen oikein mielenkiintoinen homma. Atte alkaa touhottamaan heti kun on vain tutkinut suojat. Kun jalasta vaan tarttuu kiinni ja laittaa suojan jalkaan, ei tule ongelmia. Muutenhan ori vain pyörisi malttamattomana. Satuloidessa pyöriminen jatkuu, mutta se ei haittaa satulan laittoa. Heti kun satula on selässä, ori pysähtyy. Suitsiessa ei ole lainkaan ongelmia. Ori avaa suunsa jo ennen kuin kuolaimet ovat lähelläkään. Atte on niin ihana tapaus.
Ratsastaessa Atte on mahtava. Jo alkukäynneissä Atte kulkee hyvässä temmossa ja todella innokkaasti. Pienet maastolenkit alkukäynneiksi sujuvat ilman ongelmia, tosin jos ohjia ottaa vähän tuntumalle, ori alkaa vähän ravailemaan. Joten alkukäynnit kannattaa suorittaa pitkin ohjin. Kentällä ohjia tuntumalle ottaessa Atte alkaa jo vähän hakea peräänantoon, kun ratsastaja vielä pyytää orilta oikeaa mallia, Atte tottelee heti. Ei mene siis kauaa kun Atte on jo peräänannossa. Käynnissä Aten muoto säilyy koko ajan, vaikka ratsastaja ei ole ihan hereillä, mutta raviin siirtyessä Atte karkaa helposti muodosta, jos ratsastaja ei pidä huolta siitä, että ori kantaa itseään. Atellehan peräänanto on varsin helppoa, se jaksaa kantaa itsensä hyvin ja löytää vielä jalkansa hyvin alleen. Se on jo hyvän ratsun merkkejä. Ravi on Aten hienoimpia askellajeja, en nyt tarkoita, että laukka tai käynti olisivat huonoja, vaan Atte näyttää parhaimmalta ravissa. Attehan omaa varsin lennokkaan ja pehmeän ravin. Pienestä koosta huolimatta, Atte ravaa kuin normaalikokoinen hevonen. Aten hyvä ravi säilyy ympyröillä, mutta välillä ori voi kyllä laiskistua. Kaikki perusasiat kuiten väistöt ja taivutukset sujuvat leikiten. Tosin Atelle on annettava selkeät avut, jotta se tekisi kaiken oikein. Muuten ori voi mennä väistöissä takapää edellä. Laukka on todella pehmeä. Kuin keinuhevosella. Mutta kun haluaa hevosen laukkaavan oikein, on Atte melko työläs. Atte ei itse anna laukan rullata, joten ratsastajan on saatava se rullaamaan. Myös laukkaa pitäisi saada vähän ylöspäin, joten sekin on ratsastajan hommaa. Jos ratsastaja vaan osaa hommansa, saa se laukkaamaan Aten juuri niinkuin pitääkin. Oikein ratsastettuna Aten laukka on jäntevää ja reipasta. Esteillä Atte on vähän säälittävä. Orini hyppytekniikka ei ole mikään huippu. Atte menee helposti esteen juureen ja hyppää siitä jättiloikalla esteen yli. Kun Aten vie oikein esteelle, se hyppää oikeasta kohtaa, mutta tekee taas jättiloikan. Atte vähän tuppaa kuumumaan esteillä, joten se vaikeuttaa kummasti menoa. Atte on siitä ärsyttävä tapaus, sillä se ei osaa tulla esteelle oikein, mutta jos ratsastaja yrittää tuoda sitä liian pitkälle oikein, Atte kieltää. Joten ori pitää "päästää irti" ennen estettä, niin se hyppää. Joskus jopa ihan hyvällä tyylillä. Irtonahan Atte on hypännyt jo metriä, mutta ratsastajan kanssa ori kuumuu ja ei anna ratsastajan päättää miten tullaan esteelle. Toki vanhetessaa tekniikkakin paranee ja varmasti antaa ratsastajan tehdä työn, tai sitten ori oppii itse tulemaan oikein esteelle. Maastoesteet ei ole myöskään ihan Aten juttu. Atte kyllä hyppää, mutta vähän poikkelehtii ja kuumuu todella paljon. Ori haluaisi vaan tykittää. Vesiesteistä Atte kyllä tykkkää, se on niin kova uimari muutenkin. Maastossa Atte on hauska, se ei säiky ihan turhia, mutta ori ei malta kävellä. Yleensä käyntipätkät menee siihen kun Atte ravailee hitaasti vähän väliä. Laukkaaminen on kuitenkin ihan parasta. Atte itsekin nauttii siitä ja heittää usein pari pukkia. Atte aina itse lisää vauhtia pikkuhiljaa ja lopulta huomaa nelistävänsä hurjaa kyytiä. Atte ei kuitenkaan ryöstä, heti kun pyytää, ori hidastaa.
Kuten tuossa aiemmin mainitsin, sujuu Aten lastaaminen helposti, mutta pitää antaa orin tutkia koppia rauhassa. Pakottamalla Attea ei saa menemään koppiin. Matkat sujuu hyvin, jos on ruokaa edessä. Atte kyllä kertoo kopistelemalla ja hirnumalla, että ruoka on loppu. Kopista orini tulee sitten vauhdilla ulos. Kilpailupaikalla Atte on hetken aikaan macho. Hirnuu kaikille ja pyörii kuin väkkärä. Kuitenkin melko nopeasti Atte tottuu ja alkaa käyttäytymään melko rauhallisesti. Lämmittelyssä Atte on vähän hämillään, joka puolelta tulee hevosia. Kuitenkin kun ratsastaa oria rauhassa peräänantoon, voi alkaa lämmittelemään ilman sen kummempia ongelmia. Radalla Atte taas vähän rentoutuu, ei enää tule jokapuolelta hevosia vastaan. Radalla oripoika on siis parhaimmillaan. Kisoista lähdettäessä Atte kävelee omaan koppiin oikein innoissaan, sitä vähän jännittää tuo kilpailutilanne. Kotona Atte on taas ihan rauhassa, mutta se on todella väsynyt ja alkaa makaamaan heti kun vain pääsee.
| i. Rajattoman Opeliksi | ii. Lakean Vänrikki |
| ie. Rommikola DL Ch, KRJ-III, SLA-II, YLA2 |
|
| e. Keijulammen Mökötys | ei. Retueemeli |
| ee. Hengetär DS |
Aten isä Rajattoman Opeliksi 147 cm korkea nuori ori, jonka kilpailu-ura on vasta aluillaan. Vasta yli 40 kisaa käynyt Osku on kuitenkin sijoittunut jo monia kertoja. Yleispainoitteinen suomenpienhevosorin tulevaisuuden suunnitelmissa on lähteä esikoisensa Aten kanssa KRJ:n laatuarvosteluun. Jääräpäinen Osku ei ole ainakaan Atelle periyttänyt haastavaa luonnetta, mutta loistavan ratsastettavuuden kyllä. Eihän sitä tiedä mitä ori periyttää muille varsoilleen, joita ei lähitulevaisuudessa hankita. Oskun isä Lakean Vänrikki on myöskin 147 cm korkea, pieni suuri ori. Kouluratojen sisäpuolella menestynyt Väpä onkin oikein komea ori. Ei Väpä kyllä ole mikään huonokaan ori, sillä vaativan B:n tasoisia ratoja ahkeraan valloittava Väpä on pärjännyt varsin kivasti. Tämä pieni ori omistaa myös melkoisen hyvän hyppytyylin, sillä Väpä hyppää metrisiä esteitä helpon näköisesti. Väpää myös kutsutaan tallin tuholaiseksi, sillä sen suuhun näyttää menevän mikä tahansa. Aten isänemä Rommikola DL eli tutummin Ronja onkin sitten todella kaunis suomenpienhevonen. Varsin ailahtelevan mielen omaava Ronja on kuitenkin loistava kilpakumppani ja tammahan on menestynyt varsin hyvin ja saanut paljon meriittejä, kuten Ch, KRJ-III, SLA-II, YLA2. Ei siis mikään turha tamma. Ronja on vain 146 cm korkea. Ronja on kaapinut sijoituksia lähinnä vain kouluradoilta, mutta myös muutamista estekisoista on sijoitus mahtunut matkaan. Näyttelyissäkin tamma on käynyt ja sijoittunut, mutta ei kertaakaan voittanut. Jos vielä vähän kauemmas kurkistaa Aten sukuun löytää VIR MVA Ch ja KTK-III palkitun orin Vinlandia Vodkan. 156 cm korkea suomenhevosori onkin sitten pärjännyt vallan mainiosti. Tasoltaan Vinlandia Vodka on Ko VaB, re 100cm. Myös Aten isän emänemä Onnen Mokkamaija ansaitsee huomiota. ko VaB, re 70cm tasoinen tamma on myös kokeillut kilpailu-uransa aikana valjakkoajoa. Parhaiten tämä edesmennyt tamma on kuitenkin pärjännyt kouluradoilla.
Aten emä Keijulammen Mökötys on 150 cm korkea suomehevostamma. Tytti on koulutustasoltaan va B, 90cm, eli ei laisinkaan huono tamma. Sijoituksia ERJ:n ja KRJ:n kisoista löytyy yhteensä 54, eli oikein loistavasti pärjännyt on tämä kaunis tamma. Tytti on myös valloittanut näyttelyitä ja kyllähän tuo näköistä neitoa kehtaa näytelläkkin. Tytti on luonteeltaan melkoisen haastava tapaus. Tahallaan säikkyvä Tytti näyttää nauttivan rynnimisestä maastokävelyillä, mutta eikös se niin mene kun hevonen on menestyvä, on se luonne haastava. Tytin isä Retueemeli on vain 141 cm korkea ori. Tasoltaan Eemeli on HeA, 110cm. Vaikka ori onkin koulupainotteinen, hyppää se kokoonsa nähden todella isoja esteitä. Kilpailukalenterista löytyy vain muutamia sijoituksia, mutta näyttelyiden puolella ori on pärjännyt hyvin. Eemeli on myös ajokoulutettu, joten tämä ori on varsin monipuolinen kaveri, sillähän voi tehdä ihan mitä vain. Aten emänemä Hengetäs DS on 154 cm korkea suomenhevostamma. Henni on koulutustasoltaan VaB, 110cm, eli tämä tamma on myöskin varsin taitava. Henni ei ole kisannut kovinkaan paljoa, eikä sen kalenterista löydy sijoituksia. Näyttelyissä on kyllä pärjännyt. Henni ei ehkä ole sopiva jalostuskäyttöön ratsastuskisojen menestystä katsoen, mutta hyvän luonteensa takia Henni on hyvä siitostamma. Sitten jos kurkkaamme Retueemelin vanhempiin, löydämme Vir Mva Ch, KTK-I, YLA2 palkitun orin Ryövärin. Edesmennyt Ryöväri oli ehdottomasti virtuaalisten suomenpienhevosten parhaimmistoa. Harvinaisen komea ori oli. Myös KTK-III palkinnolla palkittu Metsätähden Kuiskaus ansaitsee muutaman sanasen itsestään. Tämä tamma on pärjännyt kiitettävästi kisoissa ja rakenteensa vuoksi on myös KTK-palkittu. Hyvin kaunis tammahan Kuisku on. Kuisku hyppää 110 cm ratoja ja menee helpon B:n tasoisia koulukiemuroita. Aten suvusta löytyy vielä paljon lisää loistavia suomenpienhevosia, mutta niitä ei nyt mainita tässä.