>> ETUSIVU
>> KARVAKAVERIT

 

© JL

Nacht Mörder

nimi
lempinimi
rotu
sukupuoli
syntynyt
väri
säkäkorkeus
rekisterinumero
Nacht Mörder
Nakki,Mökö
trakehner
ruuna
29.7.2007,
ruunikko
165 cm
tulossa
omistaja
kasvattaja
maahantuoja
painotus
koulutustaso
käyttö
kotitalli
päiväkirja
Latoya
Helena Schwarz
Zeroch
yleis
VaA,100cm,80cm
harrastehevonen
Latoyan tila
klik

Luonne

Aloin etsimään itselleni ihan vain pullaponiksi uutta hevosta. Joku vanha kilparatsu voisi olla kiva, niissä on sentään luonnetta. Ja minähän tykkään haastavista hevosista. Soitin hevosvälittäjälle ja kerroin haluavani nimenomaan Saksasta kilpailu-uransa lopettaneen hevosen. Kerroin sen kuinka haluan haastavan hevosen, mutta en olisi silloin ikinä uskonut, että katuisin sanojani kun sain hevosen. Välittäjä kertoi löytäneensä myynnissä olevan 10 vuotiaan trakehnerin, joka oli kisannut Va A:n ratoja muutaman vuoden. Kysyin tietenkin heti miksi noin nuori on lopettanut uransa, välittäjä kertoi hevosen olevan rikki. Hän kertoi sen olevan vain rasitusvamma, mutta he haluavat päästä hevosesta eroon, joten päättävät laittaa hevosen teuraaksi jos kukaan ei osta sitä. Aloin heti säälimään ja sanoin, että teen tarjouksen hevosesta. Kuukauden kuluttua menin lentokentälle hevosauton kanssa odottamaan uutta hevostani Nacht Mörderiä. Olin niin innoissani, sillä näin muutaman kuvan Mököstä ja se oli todella hienon näköinen, loistavassa kunnossa. Lentokoneesta talutettiin ulos ketju suussa, hiestä läpimärkä hevonen. Se hirnui kimakasti. Taluttajalla oli täysi työ pitää hevonen kurissa, välillä se nousi pystyyn ja uhkaili taluttajaa. Mietin, että onneksi hevonen ei ole minun. Mies lähti taluttamaan hevosta minua päin ja kysyi vähän matkan päässä: "Tulit varmaan hakemaan tätä sekopäätä". Vastasin miehelle, "en, hevoseni on vielä koneessa. Sen nimi on Nacht Mörder." Mies sanoo hölmistyneesti, että "tämä on Nacht Mörder ja papereissa lukee uudeksi omistajaksi Latoya ja ilmeisesti sinä olet Latoya." Nyökkäsin. Mies antoi paperit minulle ja samalla sekopään narun. Lopulta mies hävisi lentokoneeseen ja minä jäin yksin Mökön kanssa. Suuri hevonen katsoi minua pelottavasti ja lopulta hirnahti. Sen jälkeen se ei muuta tehnytkään kuin riehunut. Sain juuri ja juuri avattua kuljetuskopin oven ja talutettua sekopään sisään. Autossa mietin, että mihin soppaan olen lusikkani laittanut.

Inho tähän hevoseen kasvaa joka päivä entistä enemmän. Ärsyttävä koni, joka ei vaan osaa käyttäytyä niinkuin hevosen kuuluu, vaan aina on tehtävä jotain mikä saisi omistajan suuttumaan. Ihankuin Mökö hokisi koko ajan "teurasta minut, vai etkö uskalla". Miten hevonen voi olla näin inhottava. Päätin kuitenkin pitää sen. Ei sitä toista voi noin vaan teurastaa, jos ei ole kunnon syytä. Heti kun avaat karsinan oven, Nakki kääntää takapäänsä ovelle ja luimistelee vihaisen näköisesti sinua päin. Jollain ihmeellä olen aina kerännyt rohkeuteni ja kävellyt hevosen pään luo ja ottanut sen kiinni. Tosin aina se on kerennyt puraisemaan minua. Tallissa Nakki tulee nätisti vierellä. Pesariin taluttaessa sekopää hevoseni lähtee heti rynnimään pois sieltä. Joskus se jopa jää vain keulimaan paikoilleen. Tallissa sekopäätä voi taluttaa siis ihan rauhassa, mutta odotas kun mennään ulos. Joskus se päättää vain rynniä sinne minne haluaa, tai sitten ravailee ja laukkailee häntä korkealla ympärillä ja samalla korskahtelee. Silloin pitää vain lähtea taluttamaan hevosta. Lopulta se kuitenkin tyytyy vain ravailemaan vieressä, mutta se rynnii ja karkaa helposti. Ketju on laitettava suuhun aina kun lähdetään taluttamaan Mököä ulos. Kaikkei ärsyttävintä tässä hevosessa on se, että sitä ei voi komentaa, muuten se hyökkää oikeasti päälle.

Ärsyttävämpääkin ärsyttävämpi Mökö osaa olla niin rasittava hoidettaessa. Siis eihän sekopääni voi mitenkään käyttäytyä nätisti kun joku näkee vaivaa sen eteen ja hoitaa sitä. Pesarissahan tämä sekopää on pakko laittaa kuntoon. Kun joku kulkee Mökön ohi, eikä tiedä millainen sekopää se oikeesti on, se katsoo söpösti ja huijaa ihmisen luokseen, sitten se iskee hampaansa kiinni. Niin ärsyttävä hullu ponini osaa olla. Kun alat harjaamaan Mököä kannattaa varoa koko ajan hampaita ja jaloille tallomista. Jos keskityt hetkeksikään muuhun kuin hevoseen, se on jo varmasti tallannut varpaillesi ja nojaa sen päällä koko painollaan. Takapään luona kannattaakin jo varautua potkuihin. Alkuun Mökö vain uhkailee, mutta kun enää ei välitä uhkailusta, se mojauttaa oikein kunnolla. Mitkään kirosanat eivät edes kuvaa näin suurta ärsytystä hevosta kohtaan. Päätä harjatessa Mökö voi olla ihan siedettävä, mitä nyt välillä yrittää purra. Kavioiden puhdistus onkin sitten niin raivostuttavaa hommaa. Alkuun Mökö ei meinaa nostaa jalkaa, heti kun se nostaa jalan, se tarttuu hampailla takapuolelsta. Sitten se mielellään riuhtoo jalkansa vapaaksi. Lopulta pääset siirtymään takajalkaan. Sen Nakki nostaa helpolla, mutta pamauttaa oitis kaviollaan jalkaan ja laskee taas jalkansa. Kun uudestaan yrittää nostaa jalkaa, se joko tekee samat mitä aiemmin tai sitten antaa putsata kavionsa. Nakki kengitetään muutes rauhotettuna. Muuten se ei anna kengittäjän selvitä hengissä operaatiosta. Suojien laittaminen on myös erittäin rasittavaa puuhaa. Etujaloillaan se kuopii oikein kunnolla. Takajaloillaan sekopääni yrittää vain potkaista. Satuloidessa Nakki pyörii, yrittää liiskata seinään, potkia, purra ja tietenkin talloa varpaille. Muuten homma sujuu hyvin. Suitsiessa hullu ponini yrittää vain vähän purra, mutten se on helppo tapaus.

Ratsastaessa Nakki on ehkä kaikkein mukavin. Sekopääni kyllä tuntuu vähän stressaavan ratsastuksesta, mutta kun alkaa tehdä töitä, huomaa kuinka hieno hevonen se oikeasti on. Selkään noustessa Mökö on rasittava. Kivetyksen viereen se ei suostu edes tulemaan, joten selkään on kiivettävä ilman tuoleja. Satulavyötä kiristäessä Mökö yrittää purra jalkaan, joten oikeanpuoleinen ohja on pidettävä tiukalla. Lopulta hullu hevoseni tyytyy vain pyörimään kuin väkkärä. Selkään on siis noustava nopeasti. Joskus se päättää nousta vähän pystyyn kun olet juuri pääsemässä kunnolla satulaan. Tai sitten Mökö lähtee heti kävelemään. Alkukäynnit on vähän omituiset, Mökö tavallaan ei osaa rentoutua ja kävellä jos ratsastaja on selässä eikä se vaadi siltä mitään. Ilmeisesti Saksassa eivät ole harrastaneet alkukäyntejä pitkin ohjin. Koko pikkumetsänkin ajan Mökö vain kiitää niin nopeeta käyntiä kuin vain pystyy tai sitten steppaa käynnin tahtiin. Heti kun ottaa ohjat käteen, alkaa Mököstä löytyä ihan mukavan tuntuinen hevonen. Vaikka se kuinka menisi peräänannossa, se saattaa yhtäkkiä lähteä pukkilaukkaan tai nousta pystyyn. Muuten Mökö tuntuu varsin mukavalta. Ensimmäiset raviaskeleet on sellaisia isoja loikkia ravin tahtiin. Ja Mökö nostaa päänsä ylös kuin joku hirvi. Kun taas alkaa hakemaan peräänantoa, se löytyy kyllä. Muuten ravissa ja käynnissä sujuu kaikki ihan hyvin, jos tietenkään ei lasketa yhtäkkisiä sekokohtauksia. Ratsastaessa se inho yleensä unohtuu. Laukannosto on kuitenkin harvinaisen tyhmää touhua. Mökö kuumuu niin sairaasti. Itse nostotilanne menee useimmiten joko siten, että Mökö sinkoaa eteenpäin tai heittää muutaman pukin ja jatkaa nätisti matkaa. Joskus nosto menee siten, että Mökö keulii vähän laukan tahtiin, mutta menee kuitenkin eteenpäin. Useimmiten tämä ns. keulimislaukka tulee vasta sitten, kun pari laukannostoo on jo tehty ja hevonen on ehtinyt kuumua. Muuten laukkaaminenkin sujuu melko näppärästi, nostot ovat vain ne kaikkein vaikeimmat. Tietenkin pitkät laukkamatkat ovat ratsastajalle rankkoja, sillä Mököhän kuumuu ja tahtoisi mennä lujaa, joten se on todella vahva suustaan. Mökö oikein roikkuu käsillä, vaikka se näyttäisikin laukkaavaan hirmu nätisti ja ratsastajalle helpon näköisesti. Lisäykset kuitenkin saavat Mökön päässä napsahtamaan. Se useimmiten ekalla lisäyksellä vain sinkoilee pukkilaukkaa eteenpäin. Tokalla kerralla lisäyksetkin onnistuu.

Esteillä Nakki on kaksi kertaa kuumempi kuin normaalisti. Se ennen ensimmäistä hyppyä alkaa jo mennä keulimislaukkaa. Ekan hypyn jälkeen normaalilaukka ei enää onnistu, ei ainakaan estettä lähestyessä. Pienemmillä esteillä Nakki hyppää kuin tiikeri. Nakki hyppää aina vähän kaukaa ja jalat lähes suorina. Heti kun korkeutta tulee lisää, alkaa Mökökin ottamaan esteitä tosissaan. Metrisillä esteillä tyyli on oikeasti ihan hyvä, mutta ruuna on niin vaikea pideltävä, että sillä ei voi kilpailla, vaikka taidot riittäisivät. Ratoja hypätessä huomaa kuinka sinä vain ohjaat ja hevonen päättää muun. Ja jos pidätät liikaa Mököä ennen estettä vaikka se on lähdössä sinkoilemaan, se alkaa vain keulimaan paikoillaan. Heti kun annat sille vähän ohjaa, se sinkoaa eteenpäin ja hyppää. Maastossa Nakki on ihan kiva. Vaikka se ei osaakkaan kävellä, ei se porhota niin kovaa käyntiä kuin yleensä. Tosin yleensä se ei kävele lainkaan, vaan steppaa. Ravissa se onkin sitten ihan kiva ja laukassa kuuma, niinkuin aina. Kaikkein hauskinta on uittaa Nakkia. Se ei ole Saksassa käynyt uimassa, joten alkuun se vain hyppii rannalla, mutta lopulta loikkaa veteen ja pitää oman shownsa rannikolla.


Sukutaulu- ja selvitys

i. Mörd ii. Thanatos 98
ie. Raven I.Z.Y.
e. Azrael II ei. Daffodil
ee. Morana

Nakin isä Mörd on loistavan kouluratsunsa uran jättänyt, komea trakehner-ori. Jotkut ovat jopa uskaltaneet kutsua Mördiä täydelliseksi. Hevonen omaa KTK-I palkitun rakenteen, loistavat liikkeet, täydellisen ratsastettavuuden sekä unelmien luonteen. Vaikka ori onkin, Mörd käyttäytyy juuri niinkuin hevosen kuuluukin. Ei ihme kun Nakista odotettiin suuria, kun isä on tuollainen helmi. Mördin nimen löytää jo 200 hevosen suvusta ja osa on eksynyt jopa tänne Suomeen. Mörd on ehdottomasti arvokkaimpia jalostusoreja Saksassa. Mördin isä Thanatos 98 oli myöskin taitava kouluhevonen, vaikka se kisasi usein GP- luokissa, ei se ole painunut monien ihmisten mieleen, sillä ori oli aina viimeisten joukossa. Tosin mainetta Thanatos on saanut jälkeläistensä avulla, onhan sen jälkeläinen Mörd. Thanatoksen viidestä jälkeläisestä neljä on ollut mielenvikaisia. Joten Nakki on perinyt hirveän luonteensa isänisältään ja hevosen huono kohtelu on pahentanut sitä. Nakin isänemä Raven I.Z.Y. onkin sitten hyvän rakenteen omaava tamma. KTK-I palkittu, mutta ratsuna tamma ei ole loistanut. Vaativan A:n luokkia Raven on kyllä käynyt, mutta vain muutaman kerran voitti. Raven on koulusukuinen, joten se on astutettu aina huipputason kouluhevosella. Raven I.Z.Y. oli kuitenkin hyväluonteinen tamma, joten se ei ainakaan periyttänyt Nakin huonoja piirteitä.

Mökön emä Azrael II on myöskin GP- ratoja kierellyt tamma. Mikään huippumenestyjä se ei ollut, mutta pärjäsi kaikissa kisoissaan 10 parhaan joukossa, joten sen nimi jäi usein mieleen. Muuten Azraelia ei varmaan kukaan tuntisikaan. Kuitenkin tämän kauniin tamman varsat ovat kaikki pärjänneet hyvin, paitsi tietenki Nakki. Azraelin isä Daffodil on Nakin tavoin mielenvikainen hevonen. Daffodiliä kuitenkin hoidettiin oikein, vaikka se olikin vaikea, joten se ei koskaan joutunut Nakin tasolle. Hyvän hoitajansa takia Daffdil saattoi kisata maailman parhaimpien hevosten seurassa, mutta jäi suoraan sanoen huippujen jalkoihin. Tasaisia suorituksia tekevä ori kuitenkin laitettiin jalostuskäyttöön, eikä ajateltu lainkaan kuinka tuo huono luonne leviäisi. Mökön emänemä onkin sitten hyvin kaunis trakehner-tamma Morana. Morana ei ollut mikään kummoisempi hevonen. Vaativia luokkia tasaisesti tallustellut Morana kuitenkin pääsi jalostuskäyttöön vain ja ainoastaan hienon sukunsa takia. Kaikki tunsivat Moranan vain siten, että sanottiin mistä yhdistelmästä se on. Hyvä suku pelasti Moranan ratsastuskoulun hevosen kohtalolta. Millään tallilla ei ollut varaa ostaa niin hyväsukuista tammaa, joten se pysyi kasvattajallaan siitostammana.





Ulkoasu © Judith,otsikon kuva © JL