Vertin päiväkirja
05.08.2008
Mikä voisi olla jännitävämpää kuin odottaa tilausvarsansa syntymistä. Entä jos se ei olekaan terve? Tai syntyy kuolleena? Juuri näitä asioita ajattelin aamupalalla. Join rauhassa kahviani, kunnes puhelimeni alkoi soimaan. Katsoin kuka soitti ja näytöllä vilkkui nimi Magnetie. Vastasin heti ja sain kuulla maailman iloisimman uutisen. Annin varsominen oli juuri alkanut. Hyppäsin äkkiä autoni kyytiin ja lähdin ajamaan kohti Savitaivalta. Matka oli sen verran lyhyt, että olin hetkessä paikalla. Saavuimme eläinlääkärin kanssa samaan aikaan, joten ehdin nähdä lähes kaiken. Valitettavasti kaikki ei mennyt hyvin. Varsa oli syntymässä takaperin, joten eläinlääkärin oli pakko auttaa tilanteessa. Anni ei ihan ilahtunut avustaan ja varsa ei meinannut tulla ulos. Se ikäänkuin sukelsi takaisin sisälle. Pian varsa saatiin ulos, mutta kaikki ei ole vielä ihan kunnossa. Varsa on todennäköisesti saanut limaa keuhkoihinsa, joten sitä piti roikottaa pää alaspäin, jotta hengitystiet aukeaisivat. Pian varsa köhäisi. Sen taistelu elämästä oli päättynyt. Aloin heti miettimään varsalle nimeä ja mikä voisikaan sopia tälle orille paremmin kuin Fightdiver, eli taistelusukeltaja. Jätimme Annin ja Vertin rauhaan, mutta vakoilimme kaunista paria ikkunoista. Eläinlääkäri oli tarkistanut Vertin ja totesi sen täysin terveeksi. Puolen tunnin kuluttua Vertti oli jo jalkeilla ja joi maitoa. Parin tunnin kuluttua, kun aurinko alkoi lämmittämään kunnolla, päästimme Annin ja Vertin ulos. Vertti lähti ravaamaan emänsä vierellä ja jo silloin huomasin kuinka hyvä ravi tällä on. Vähän hutera, mutta silti oikein mallikas. Anni innostui laukkaamaan, joten Verttikin lähti villiin kiitolaukkaan. Ensimmäisen pukin jälkeen ori kuitenkin kaatui. Huolehtivaisena emänä Anni pysähtyi ja alkoi syömään. Vertti päätti jäädä makaamaan, mutta kohta ori nousi ruokailemaan. Olin räpsinyt kuvia Vertistä niin paljon, että kamerani iso muistikortti väitti olevansa täynnä. Lopulta lähdimme tekemään muutamia paperihommia ja sopimuksia. Minulla on lupa käydä katsomassa varsaa koska vain ja papereihin merkitsimme omistajaksi minut. Nyt on todella huojentunut olo, kun tietää varsan olevan terve ja täysin minun. Ennen kuin lähdin, kävelin Annin ja Vertin luokse. Anni ei välittänyt vaikka hellin maassa makaavaa, varsin kesyä, mutta päättäväistä varsaa. Jotenkin tiesin, että tästä orista tulee todella tempperamenttinen tapaus.
Ulkoasu © Judith, kopiointi kielletty ! Kuva © JL
| 
