Lähdin tutkimaan päivittäistavarakauppojen tuotevalikoimaa ja selvittämään kuinka ylipakattuja jokapäiväiset elin- ja muut tarvikkeet ovat. Aihepiiri on laaja, enkä siksi aio käydä läpi kaikkia tuoteryhmiä, vaan kerron yleisiä havaintoja teemaan liittyen ja annan joitakin esimerkkejä.

ELINTARVIKKEET

Aivan peruselintarvikkeet maidot, mehut, leivät, juustot, hedelmät, vihannekset ym. eivät onneksi ole kovin ylipakattuja, ja niiden pakkausmateriaalien kierrätettävyys on hyvä. Lisäksi pakkausten kierrätystä on tehty kuluttajalle yhä helpommaksi viime vuosikymmenen aikana tuomalla kierrätys astiat suoraan asutuskeskuksiin ja antamalla tietoa kierrätyksestä ja sen tärkeydestä. Elintarvikkeet ovat yleensa pakattu muoviin, lasiin, pahviin/kartonkiin tai kuten säilykkeet metalliin. Yleensä pakkaukset ovat yksinkertaisia ja niille voi sellaisenaan löytyä kierrätyspiste. Näin on esimerkiksi mehu- ja maitotölkkien, panttipullojen, lasipurkkien, pahvikuorien ja metallitölkkien ja alumiinivuokien kohdalla.

Useat muovipussit, joihin pakataan esim. leipiä ja porkkanoita ovat poltettavia. Vihannekset ja varsinkin hedelmät ovat useimmiten kaupan hyllyllä ilman kääreitä ja pakkauksia, mutta ihmiset yleensä itse pakkaavat niitä tarjolla oleviin muovipusseihin. Tämä on välillä kohtuutontakin ylipakkaamista: yksi pussi yhtä omenaa, toinen banaania ja kolmas appelsiinia kohti, ja nämä muovipussit eivät sovellu poltettaviksi tai kierrätettäviksi. Kauppoihin on myös pikkuhiljaa alkanut ilmestyä vaihtoehtoja muovisille hedelmäpusseille. Ensin tulivat paperipussit ja sitten vielä 100% maatuvat muovipussit, jälkimmäiset eivät tosin ole enää täysin ilmaisia. Äsken esittelemäni pussivalikoima löytyy vain hyvin varustetuista marketeista. Tavallisissa pikkukaupoissa vaihtoehtoja ei välttämättä ole ja ostajan on tyytyminen muovipussiin. Silloin tulisi muistaa, että yhteen pussiin mahtuu aika paljon hedelmiä. Paras tapa välttyä pussiongelmilta ja välttää turhaa pakkausjätettä on oman kankaasta tai valoverhosta ommellun hedelmäpussin kantaminen mukana kauppareissuilla. Hedelmät ja vihannekset ovat varmasti suurin tuoteryhmä, joiden pakkaamiseen kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa.

Mitä valmiimpaa ruokaa kaupasta ostaa, sitä enemmän yleensä tulee pakkausjätettä. Monet einekset on vielä pakattu juuri sellaisiin muoveihin ja styrokseihin, jotka eivät sovellu kierrätykseen. Siispä kannattaa ostaa raaka-aineet tuoreina ja valmistaa vuokansa itse kotona. Räikeästi ylipakattuja tuotteita ovat usein mm. karkit ja jotkut keksit. Varsinkin joulun aikaan tuli kiinitettyä huomiota erilaisten konvehtirasioiden sisältä paljastuviin useisiin turhiin muovi- ja paperikerroksiin. Mutta niin ikään turhaa jätettä löytyy myös monien tavallisten suklaapatukoiden kääreistä. Lisäksi hedelmä- ja vihannespuolella esim. purjot, parsa- ja kukkakaalit ovat aina kääritty muoviin, samoin herkkusienet ja mikä typerintä monet luomuhedelmät ovat pakattu esim. neljän hedelmän erinä styroksilautaselle ja muovin alle.

No, sillä ei liene suurta eroa ovatko tuotteet valmiiksi muovitettuja vai saako asiakas ise pistää sen muovipussiin, mutta kuten jo aiemmin esitin, muovipusseille on tullut vaihtoehtoja. Pakkausmateriaaleilta vältyttäisiin jos tuotteet eivät olisi jo muovin sisällä. Pastahyllystä löytyvät nuudelipussit ovat niin ikään hyvä esimerkki roimasta ylipakkaamisesta. Pussin sisältä löytyy nimittäin nuudelien lisäksi pusseihin ja pussien pusseihin pakattuja mauste- ja öljyseoksia. Muoviroskan määrä pakkauksen pieneen kokoon nähden on suuri. Yllättävän pakattuja saattavat olla myös yksittäispusseihin pakatut teet. Pakkauksesta irtoaa yllättävän monta muovi-, pahvi- ja paperikuorta ennen kuin tee on kupissa. Onneksi teensä voi ostaa myös ns. irtona isoissa erässä, ilman yksittäispusseja. Hyvä ohje onkin ostaa kaikkea isommassa erässä. Esim. yksittäisistä jogurtti purkeista saa kertymään aika kasat muoviroskaa. Osa purkeista on vielä kääritty pahvilla yhteen isommaksi eräksi. Parempi vaihtoehto onkin ostaa jogurttinsa litran tölkeissä.

KEMPPARITUOTTEET

Päivittäistavarakaupoista löytyy elintarvikkeiden lisäksi yleensä runsaasti erilaisia peseytymis- ja puhdistusaineita sekä erilaisia talous- ja WC-papereita. Jälkimmäiset ovat pakattuina yksinkertaiseen, usein poltettavaksi kelpaavaan muoviin, eikä ole ylipakkaamista. Shampoot, suihkugeelit ja pesuaineetkaan eivät välttämättä ole kovin ylipakattuja, mutta pakattiunakuitenkin suhteellisen pieninä erinä muovipulloihin, niiden tuottaman kierrätyskelvottoman jätteen määrä on suuri. Jätemäärää voi koettaa minimoida suosimalla suihkugeelien asemasta tavallisia palasaippuoita, joista ei käytön jälkeen jää jäljelle muuta kuin pieni käärinpaperi tai muovi. Lisäksi monissa ekokaupoissa ja esim. Body Shopissa on mahdollisuus saman shampoo- tai pesuainepullon uudelleen täyttöön. Monet hammastahnatehtaat ylipakkavat tahnatuubejaan ylimääräiseen ja turhaan pahvikuoreen. Samaa esiintyy myös muiden kempparituotteiden esim. vartalovoiteiden ja myös joidenkin elintarvikkeiden joukossa. (Jokin itsessään jo täysin kestävä lasi- tai muovipakkaus pakataan siis vielä ylimääräiseen pahviin.)

MITEN TUOTTEET ON PAKATTU KAUPPAAN TUOTAESSA

Kaupan hyllyillä olevat tuotteet saapuvat sinne isoissa erissä. Tiedustelin lähikaupoista asiaa. Suuri osa elintarvikkeista ja kempparituotteista saapuu kauppaan pahvilaatikoihin pakattuna. Loput, lähinnä elintarvikkeet, on lastattuina muovisiin palautuslaatikoihin, jotka tyhjennyksen jälkeen lähetetään takaisin tehtaalle täytettäviksi. Muovilaatikot ovat pitkäikäisiä, joten ylivoimaisesti suurin pakkausjäte, mikä tuotteista poistetaan purkuvaiheessa on nimen omaan pahvi. Kaupat, joissa kyselyt suoritin, vakuuttivat toimittavansa syntyneen pahvijätteen asianmukaisesti kierrätettäväksi.