Edellinen luku: Vaeltelua ja asettuminen Lohjalle
Sylvi Määttä hoiti 1950- luvulla mm. 13. tammikuuta 1957 palanutta Voikkaan Kinoa (tunnettu myös mm. nimillä Kino Kelhi, Soihtu ja Kinola) ja originellin insinöörin Johan Winqvistin perustamaa ja E. Söderströmille siirtynyttä Haagan Kit-Catia. Insinööri Winquist oli kehitellyt 1930- luvun alussa äänielokuvien esityslaitteita ja rekisteröinyt konstruktionsa nimellä Kit-Cat-Ton. Tästä teatterista Sylvi Määttä luopui jo vuoden 1953 alussa ja koko teatteri lopetti toimintansa vapunaattona 1957. Loppuelämänsä, vuoteen 1983, "Mami" Sylvi Määttä (Niemi) toimi Helsingissä kukkakauppiaana erityisesti Aino-tyttären ja Esko Niemen avustamana. Kukkakauppojen nimet otettiin Metron elokuvista: "LILI" (Pengerkadulla), "IXIA" (Uudenmaankadulla) ja "ROSEMARIE" (aluksi Herttoniemessä, myöhemmin Kapteeninkadulla). Kukkakimppujen myyntityössä sai kaupallisen alan peruskoulutuksen myös Orvokki Lohmanin tuolloin alle kouluikäinen poika Kimmo.
(Rainer Määtän omakohtaiset muistelmat luettavissa tästä)
Vikki Määtän poika, Aaro Rainer Määttä (1932 - 2001), toimi 1950- luvun alkupuolelta mainospiirtäjänä ja mainospäällikkönä Filmart Oy:ssa sekä filmipäällikkönä elokuvatoimisto Kelo-Filmissä ja Valio-Filmissä. Kelo-Filmi Oy:n maahantuomien elokuvien "Isä Camillon kylä" (Suomen ensi-ilta 9.4.1954) ja "Martti Luther" (14.1.1955) julisteiden laadinta ja toteutus toivat Rainer Määtälle kunniamaininnan Filmikamarin järjestämissä elokuvajulistekilpailuissa vuosina 1955 ja 1956. Palkituiksi tulivat myös julisteet elokuviin "Punaisen ympyrän mysteeri" ja "Päällystakki". Kaikkiaan Rainer Määttä ehti suunnittelemaan julisteita noin kahdellekymmenelle elokuvatoimistolle. Vuosikymmenen ystävä- ja tuttavapiiriin lukeutui myös Vapaan taidekoulun oppilas, myöhemmin maalauksillaan mainetta ja kunniaa niittänyt kittiläläinen Reidar Säreistöniemi, joka opiskelurahoja hankkiakseen työskenteli Kosmos-Filmi Oy:n elokuvateatteri Capitolin koneenhoitajana ja monien neuvostoliittolaisten elokuvien julistetaiteilijana. Elokuva-alan tarjoaman työllisyyden heikennyttyä Rainer Määttä siirtyi valokuva-alalle perustaen mm. Superfoto- myymäläketjun.
Elokuva-alan kanssa tekemisissä on ollut myös Vikki Määtän tytär Aino Määttä (myöh. Kähönen). Muun muassa Suomen Filmiteollisuus Oy:n toimitusjohtaja T.J. Särkän puoliso Margarita tilasi Sylvi Määtän liikkeestä kotiinsa Marjaniemeen kukkia, pyytäen laskuttamaan niistä yhtiötä. Särkän kuuluisa nuukuus tuli tutuksi: "Ei sitä laskua voi nyt maksaa, kun olisi edes kauniimpi ilma!"Aino ei lannistunut, vaan odotti kaunista ilmaa ja soitti Särkälle laskusta, aloittaen: "Saako nyt tulla perimään, kun on kauniimpi ilma?"Särkkä löi asian leikiksi ja maksoi nauraen rahat kukista. SF:n halleilla pyöri 1950- luvun hurjimpina vuosina joukkoa, joista otettiin joukkokohtauksiin avustajia, ja eräissä elokuvissa Ainokin nähdään "joukon jatkona". Avustajan ura on sittemmin jatkunut suvun voimin mm. Warren Beattyn ohjaaman elokuvan "Punaiset" ("Reds", 1982) Suomessa kuvatuissa kohtauksissa ja television puolella vielä 1990- luvullakin. Nuoruusvuosina Aino Kähösen harrastuksiin kuului mm. kirjeenvaihto filmitähtien kanssa aina Hollywoodia myöten. Hänen mittavista kokoelmistaan on myös Suomen elokuva-arkisto ollut kiinnostunut.
Inga Määttä työskenteli vuosina 1953-1956 Jenny Oran Sampo-Filmissä sekä Arvo Tammisen Filmileijona Oy:ssa aluksi lähettinä, edeten sittemmin filminvuokraajaksi ennen siirtymistään Rainer Määtän apulaiseksi Kelo-Filmiin. Aino-sisar hoiti välillä hänen sijaisuuksiaan. Inga avioitui vuonna 1959 Raimo Selinin kanssa. Vihdin Nummelasta lähtöisin oleva Raimo Selin on jo mykkäkaudella (1927) kiertuemiehenä aloittaneen Akseli Selinin poika ja kiersi itsekin 1950- luvun lopulle saakka kiertueilla ja 1960- luvulla kouluissa, esittäen mm. erittäin suosittua amerikkalaisen Moodyn Tiedeinstituutin elokuvaa "Luomisen Jumala". Näin Inga Määtän ja Raimo Selinin avioliitto yhdisti kaksi elokuvasukua. Lohjan Vaakunan hoito siirtyi vuonna 1959 Inga ja Raimo Selinille ja Lohjalla syntyi myös poika, Markus Selin, joka on tullut tunnetuksi Hollywoodissa taitonsa näyttäneen Renny Harlinin alias Lauri Harjolan yhteistyökumppanina. Kumppanusten yhteistyötä on elokuva "Born American" eli "Jäätävä polte", joka sai monien sensuurivaikeuksien jälkeen Suomen ensi-iltansa vuonna 1986. Markus Selin toimii edelleenkin elokuvatuottajana ja on tuottanut mm. Aleksi Mäkelän elokuvat "Häjyt" (1999) ja "Lomalla" (2000) sekä Aku Louhimiehen esikoisohjauksen "Levottomat" (2000).
Selineillä on ollut suhteellisen lyhytaikaisia teatteriomistuksia myös Vihdin Nummelassa 1960-luvulla (Kino Joukola, entinen Nummelan elokuvat) ja 1980- luvun puolivälissä Lohjalla Uno Selinin vuonna 1955 avaama Kinema. Nummi-Pusulassa vuodesta 1951 Nummen elokuvia ja Lohjalla elokuvateatteri Kinemaa pitänyt Uno Selin ei kuitenkaan ole sukua Raimo tai Akseli Selinille. Kinema siirtyi Adams-Filmille vuonna 1972, oli lyhyen ajan Raimo Selinin hoidossa ja siirtyi muuhun kulttuurikäyttöön. Lohjan elokuvateattereista on jäljellä ainoastaan Vikki Määtän vuonna 1955 perustama ja vuonna 2000 remontoitu Vaakuna, jossa koneenhoitajana aloitti kolmannessa polvessa Selinien poika Akke. Uuden vuosituhannen alussa aloitti Akke Selin elokuvasuvun juurilla, Vihdin Nummelassa kolmatta vuosikymmentä keskeytyksissä olleet elokuvanäytännöt Imatralla itsenäisyyspäivänä 2000 lopettaneen, Vesa MätönMarlon/Marilyn- teattereiden kalustolla. 155- paikkaiselle teatterille annettiin nimeksi Kino Akseli, isoisä Akseli Selinin mukaan. Toiminta lähti käyntiin lupaavasti.
Tytär Orvokki avioitui joulupäivänä 1958 helsinkiläisen Aarne Lohmanin kanssa. Aarne ja Orvokki Lohmanilla on ollut hoidossaan ja osittain omistuksessaankin Vantaan Tikkurilassa sijaitseva Bio Grand, jonka hoito siirtyi toukokuussa 1989 Lohmanien pojalle Kimmolle. Vanha Grand oli avattu jo vuonna 1939 ja uusi Grandin talo valmistunut 1984. Tikkurilan Grandin omistajiin lukeutuivat vuodesta 1973 myös Sylvi- äidin siskon Emmi Puikkosen ja hänen miehensä Johannes (Jussi) Puikkosen Kent-Filmi. Niinikään Lohmanit omistivat vuosina 1963 - 1975 Espoon Lintuvaarassa vuonna 1954 merikapteeni K. Ginmanin avaaman, usealla omistajalla ja välillä suljettunakin olleen Kino Luxin (suljettiin lopullisesti 1975). Vuodesta 1985 Orvokki Lohmanin hoidossa on ollut Grankulla Samskolanin (nykyisen Svenska skolcentrumin) auditoriossa toimiva Kauniaisten Bio Grani, jonka Suomi-Filmi Oy oli avannut vuonna 1977. Kauniaisten kaupunki remontoi vuonna 1997 teatterin aulan ja kesällä 1999 uudistettiin Bio Granin sali perusteellisesti arkkitehti Joel Kyyrön suunnitelman pohjalta niinikään Kauniaisten kaupungin kustannuksella. Lohmanien osuudeksi jäi varustaa Bio Grani digitaalisella DTS-äänentoistolla. Esirippua ja valkokangasta myöten uudistunut Bio Grani avasi ovensa elokuun alussa 1999 George Lucasin "Tähtien sota-" sarjan elokuvalla "Star Wars, episodi I: Pimeä uhka".