Vivar sijaitsee USA:n Floridan osavaltiossa, Miamin kaupungin reunalla. Tila on
21 km. moottoritiestä ja tilalle johtaa hyvät tiet, vaikka aurinko kuinka porottaisi. Vivarilla
on tilaa 4 hehtaaria, joka on täytetty tallirakennuksilla, laitumilla, tarhoilla, laukkaradoilla… Alueelta
on upeat näköalat mereen ja taakse jäävät kauniit vihreät kukkulat ja niityt. Palmut ja kasvillisuus on niukkaa, koska Florida on kuitenkin suoaluetta. Alueelle on istutettu paljon pensaita, kukkasia, puita ja kaikkea vihreää.
Tallit ovat siistejä ja moderneja valkoinen suuri rakennus tiili kattoineen. Talli paikkoja on yhteensä 95 hevoselle. Talleja on neljä; siitos-, kisa-, sairas- ja pikkutalli. Siitostallissa on tilaa 30 hevoselle, kisatallissa 50 joista kymmenen on varattu yksityisille, pikkutallissa on tilaa 10 ja sairastallissa vain viidelle. Jokaisesta tallista löytyy myös toimisto ja satulahuone. Hevosilla on vesiautomaatit ja tallista löytyy myös tallentavat videokamerat. Siitostallista löytyy myös varsomiskarsina. Tallit pidetään siisteinä ja vedottomina. Ainoa poikkeus "modernista" tallista on 1850-luvulla rakennettu päärakennus. Päärakennukseen kuuluu lisäsiipi, joka on samaa 1850-luvun tyyliä. Lisäsiipi on talli jossa on tilaa 30 hevoselle, sinne majoitamme siitoshevoset. Karsinat päärakennuksessa ovat tilavammat (10 karsinaa ovat extra tilavempia tammoille, jotka ovat kantavia, myös kantavat yksityiset majoitetaan näihin karsinoihin)
Päärakennus on valkoinen mustine kattoinee.
Laitumet ja ympäristö Vivar Z tontti kattaa noin neljä hehtaareita maita ja mantuja, ja hevosilla on hyvät mahdollisuudet ulkoiluun. Tontilta löytyy niin pieniä tarhoja kuin suuria laitumiakin. Maastoreitit kiertävät Vivarin maita, polut tsrkistetaan mahdollisimman useasti varsinkin laukkasuorat huolletaan mahdollisia vahinkoja välttääksemme. Laukkaratoja Vivarilla on kaksi, päälaukkarata on 2,5 mailia pitkä hiekkapohjainen rata, jonka "sisällä" on toinen puolitoista mailia pitkä nurmipohjainen rata. Hevoset treenaavat radoilla päivittäin ja ratoja saa käyttöön kilpailutoimintaa silmällä pitäen. Vivarin mailta löytyy myös kaksi kenttää koulu/este käyttöön.
Henkilökuntaa Vivarissa tietysti on, kaikilla omat tehtävät ympäristön, tallin, hevosten ja ratojen suhteen. Yritämme taata mahdollisimman turvallisen työympäristön työntekijöillemme ja yritämme mahdollisuuksien mukaan järjetää myös jokaiselle asuinpaikan.
Tallimestarinamme toimii Tommy Fordner, hän pitää huolta hevosia ja tallien juoksevista asioista.
Tommylla on apunaan viisi talliapulaista. Kaksi pitää parempaa huolta siitospuolen hevosista ja asioista. Ja loput kolme kisa, pikkutallista ja tarvittaessa sairaspuolesta.
Vivarilla on palkkalistoillaan 10 vakituista jockeytä, lisäksi hevosilla saattaa välillä kilpailla joku ulkomaalainen jockey jos joku omistamme on estynyt.
Lisäksi tilalla työskentelee;
Päävalmentaja Tim Eston (Kouluttaa nuoret hevoset)
Apulaisvalmentaja Will Scot (Auttaa Timiä)
Hevosten hoitajia;
-Abbie Eston (Huolehtii ruokinnat ja hevosten kunnot jne.)
-Annabella Frengour (Huolehtii ruokinnat ja hevosten kunnot jne.)
Sekatyöntekijä Barney Ragestone (Auttaa kaikkia ja huolehtii Vivarin yksityisistä hevosista)
Hilda Warles (Takaa turvallisen ja nautinnon arvoisen ympäristön, hildalla on myös pieni ryhmä apulaisia)
Eläinlääkäri Billy Terrow
Kengittäjä Terryn Deswood
Tilan historiaa
Jo enne Vivar Z:n tuloa, mailla sijaitsi laukkatila. Tila on alunperin rakennettu 1800-luvun puolivälissä, jolloin siihen asettui asumaan rikas englantilaismies perheineen. Pian mies toi kotimaastaan noita maailmankuuluja hevosia, joiden nopeus oli legendaarinen ja aloitti kasvattamaan omaa linjaansa niistä. Pian mies jäi yksin unelmansa kanssa, kun tämän perhe jätti hänet. Miehen nimi oli Gregory Vivar, hänestä Vivar Z:n nimi on osittan lähtöisin, hän kasvatti elämänsä aikana satoja hevosia. Vasta kun Gregory oli jalostanut linjaansa melkein kymmenenteen sukupolveen, osui tämän kohdalle todellinen lottovoitto, kun hänen keskiverto tammansa varsoi eglantilaisesta orista kauniin tummanruunikon orin. Tämä ori kasvoi stakesvoittajaksi ja voitti useita arvostettuja kilpailuja kasvattajansa nimiin, orista tuli myös monen varsan ylpeä isä ja se oli periyttäjänä yksi parhaimmista. Herra Vivarin kuitenkin kuoltua tämä upea linja sammui melkein kokonaan, vain muutama tätä linjaa mukanaan kantava hevonen selvisi sodan lamavuosista, vaikkeivat ne niin vahvasti USAssa tuntunetkaan. Vasta eräs hyvin toimelias nainen nimeltä Margaret Grey löysi linjan uudelleen ja alkoi päättäväisellä tarmolla herättää sen uudestaan, samalla nainen nosti Vivarin tilan uuteen loistoonsa.
Valitettavasti onnen vuosia ei kestänyt kauaa, vaan pian Rouva Grey kuoli syövän saatua hänestä otteen. Kaikki hevoset myyntiin ja tila jäi täysin autioksi. Kunnes kaksi hyvin kunnian himoista naista löysivät sen, ostivat ja nimesivät paikan Vivar Z:ksi. Ja ei aikaakaan kun tilalla käykenteli jälleen kauniita ja täydellisiä täysiverisiä, velmentajia ja totta kai uusi sukupolvi.
Omistajista
Dreamer syntyi suomessa, hevosihmisten keskelle, tosin hänen vanhempansa nimesivät hänet oudosti, vanhoja hippeja kun olivat ja lapsi oli heidän suurin unelmansa. Tyttö istui hevosen selässä ennen kuin oppi edes kävelemään ja sai oman hevosen kahdeksan vuotiaana. Poni pysyikin tytön omistuksessa, eikä Dreamer ikinä kasvanut sille liian isoksi. Pian poni, Ukko joksi tyttö sitä kutsui, oli liian vanha liian vanha kilpailuihin ja 14-vuotiaalle Dreamerille päätettiin ostaa ihan oikea kisahevonen. Kisahevonen sattui olemaan ex-laukkatamma Bean Lippy, joka oli säilyttänyt luonteensa samana ja oli aina valmis kilpailuun. Bean kautta Dreamer kiinnostui laukkahevosista ja jo 16-vuotiaana hänet hyväksyttiin alan kouluun englantiin. Eli edessä oli muutto ja kielikylpy, koulu kun ei ollut enne tyttöä kiinnostanut. Opinahjossaan Dreamer tapasi ensi kertaa myös Neridan ja tytöistä tulikin hyvät ystävät, myöhemmin yhteyden pito kuitenkin jäi vähemmälle kun kumpikin suuntasi omilleen. Vanhempien yllätykseksi tytön valmistuttua monet arvostetut valmentajat tarjosivat Dreamerille työtä.
Kaikista valmentajista tyttö valitsi Bill Wealin, joka valmensi vain 15 hevosta kerrallaan. Pian Dreamer suuntasi kuitenkin eteen päin ja toimiaina välillä jockeyna kerätäkseen rahaa laukkaratsuun, pian tytöllä oli vaikea valinta edessään kun tyttö löysi lopettamassa olevan tilan ja sieltä neljä hevosta jotka tekivät häneen vaikutuksen. Mutta hänellä ei olisi niihin varaa ellei hän myisi Bea hevostaan, lopulta Dreamer myi Bean opinahjoonsa opetushevosen virkaan. Rahoillaan hän osti neljä hevosta, Saturnalia Ambition oli yksi niistä. Millään hevosista ei ollut kummoisampaa sukutaulua tai menestystä. Välillä Dreamer mietti tehneensä emämunauksen, mutta nämä ajatukset unohtuivat kun vanhempi tammoista saavutti ensimmäisen voiton Dreamerin nimiin. Pian Dreamer perusti tilan Irlantiin ja muutti hevosineen sinne. Pian rahaa oli tarpeeksi apuvoimien palkkaamiseen. Pian tilalle töihin hakeutui myös sinisilmäinen ja komea mies, Jack Murphy halusi näyttelijäksi yhdysvaltoihin ja tarvitsi kipeästi rahaa muuttoon. Dreamer heltyikin miehelle ja palkkasi tämän tilan muihin töihin apuvoimaksi.
Pian Dreamer kuitenkin ihastui mieheen ja mielenkiinto oli molemminpuolinen.
Nuorien välit lähenivät entisestään ja pian pari vietti aikaa tallillakin yhdessä, vaikkei Jack ennen niin hevosmies ollutkaan. Pian miehelle tarjottiin töitä USAsta ja tämä pyysi Dreameria lähtemään mukaansa. Mutta muutto olisi ollut liian kallis ja tytön olisi täytynyt hylätä pitkä aikainen unelmansa ja myydä hevosensa lähteäkseen. Niin Dreamer jäi vielä Irlantiin ja saavutti menestystä hevosillaan, tyttö osoitti myös nopea älyisyyttä tämän ostaessa siitoshevosia voittorahoillaan. Näistä hevosista Dreamer suunnitteli rakentavansa vahvan linjan. Ei mennyt aikaakaan kun Dreamerin vanha opiskelu kaveri, Nerida otti tyttöön yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä, aluksi tyttö aikoi kieltäytyä. Mutta kun Neridan huomautti omistavansa myös hevosia ja löytäneensä juuri sopivan paikan tilalle, yhdysvalloista. Tämä sytytti Dreamerin innostuksen, vaikka Irlannista muutto olisikin haikea ja rankka prosessi. Tila vaati kummankin tytön varoista leijonan osan, puolet meni tontin ostoon ja toinen puoli kunnostukseen. Ensimmäisenä huollettiin tallit kuntoon ja Neridan hevoset pääsivät uuteen kotiin. Lopulta kaikki hevoset saatiin siirrettyä atlantin toiselle puolelle ja eristyksen jälkeen kunnostuksen alla olevalle tilalle. Suurin osa oli melkein jo saatu kunnostettua, mutta asuintaloihin ja henkilökuntaan rahat eivät näyttäneet riittävän, vaikka hevoset menestyivät kiitettävästi kisoissa. Pelastavana enkelinä ilmestyi, Dreamerin yllätykseksi, Jack. Mies oli menestynyt urallaan ja ansainnut hyvin rahaa, kuultuaan Dreamerin muuttaneen myös USAhan Jack etsi tämän käsiinsä ja sai kuulla vaikeasta rahatilanteesta. Naiset suostuivatkin lainaamaan rahaa, mutta vaativat että saisivat maksaa takaisin. Pian tila saatiin täysin valmiiksi ja toimintaan ja henkilökunta palkattiin avuksi, saivat Dreamer ja Nerida tarpeeksi rahaa maksaakseen takaisin miehen ystävällisest antamat rahat. Samalla Dreamerin ja Jackin välinen suhde lämpeni uudelleen ja he muuttivat asumaan tilan päärakennukseen yhdessä. Pian Jack kosi Dreameria ja pari meni kihloihin, häitä ei kuitenkaan heti alettu heti suunnitella, vaikka Nerida olisi halunnut järjestää juhlat vaikka heti, mutta Jackin työ vie miestä kaikkialle ja Dreamer matkasi paljon kisaavien kanssa ja vietti paljon aikaa Dubaissa. Pienet kesähäät kuitenkin pidettiin tilalla, ei kirkossa koska Dreamer tai Jack eivät kumpikaan kuuluneet kirkkoon, Dreameristä tuli siis rouva Laawu-Murphy.
Nerida
